Miksi Suomi on EU:n nettomaksaja?

Elvytyspaketti on rahansiirto EU-maiden välillä. Tämä tarkoittaa sitä, että toiset ovat saamapuolella ja toiset ovat maksajia. Miksi sitten Italia on saamapuolella ja Suomi on nettomaksaja?

Oheinen kuva selittää paljon tätä tilannetta:

 

EU:ssa maksuosuudet määräytyvät tuottavuuden (BKT) mukaan. Oheisesta vertailusta ilmenee, että Suomi on tuottavampi maa kuin Italia. Huomaamme myös, että Italia on velkaantuneempi maa kuin Suomi. Italian julkisella taloudella siis menee Suomea huonommin. Jos kuitenkin lähdemme vertaamaan kotitalouksien varallisuutta, niin tilanne kääntyy päälaelleen. Italialaiset ovatkin keskimäärin varakkaampia kuin suomalaiset!

Varakkuus kertyy Italiassa kotitalouksille, mutta julkinen talous hoidetaan leväperäisesti. Suomi sen sijaan verottaa kireästi kansalaisiaan. Näillä verorahoilla pyöritetään Suomen massiivista julkista taloutta, joka jakaa mm. tukiaisia avokätisesti yrityksille, maataloudelle ja jopa kansalaisjärjestöjen pyörittämiseen. Yksityiset rahoittajat ja investoijat ovat harvassa. Julkinen talous on paisunut jopa niin suureksi, että meillä ei ole enää varaa rahoittaa sen tuottamia palveluita, vaan olemme alkaneet elämään velkarahalla. Pysyvästi, mikäli julkisen talouden menokehitykseen ei puututa rakenteellisin uudistuksin.

Suomen päättäjät (demarivetoinen hallitus) ovat kuitenkin sitä mieltä, että julkisen talouden maksutaakkaa voi kasvattaa entisestään EU:n kasvavan maksuosuuden muodossa. Suomi ottaa tätä varten tulevaisuudessa lisää velkaa ja kiristää verojaan entisestään! Tämä johtaa vääjäämättä myös kotitalouksien varallisuuden alenemiseen nykyisestä tasosta. Suomen kansalaiset eivät taida oikein ymmärtää tilannetta, kun tällaisia päättäjiä äänestävät yhä uudelleen ja uudelleen.

Italia on hoitanut siis taloutensa huonosti, mutta suurimmalla osalla kansalaisista ei ole mitään hätää oman henkilökohtaisen varallisuutensa ansiosta. Veroja ei tarvitse Italiassa kiristää ja taloutta voi jatkossakin hoitaa samaan tyyliin, kun EU on kerran rahahanansa avannut. Se ei kovin nopeasti sulkeudukaan.  Italialla on myös yksi kiristysruuvi ylitse muiden: kaatumisvaarassa olevat pankit. Useat Euroopan maat ovat syytäneet rahaa Italian pankkeihin. Saatavat ovat melkoisia. Italian pankkien kaatumisella olisi suuret vaikutukset mm. Ranskaan ja Saksaan, jotka ovat Italian pankkien suurimpia rahoittajia. Näiden maiden kannalta on kenties parempi rahoittaa Italiaa, kuin antaa Italian pankkien kaatua. Suomen kannalta tilanne ei kuitenkaan ole sama.

Suomen tilanne näyttää  synkältä. Tutkimusten mukaan maamme talous elpyy koronakriisistä hitaammin kuin Euroopan taloudet keskimäärin. Työttömyys on noussut ennätyslukemiin. Suomessa on entistä enemmän avustusten varassa eläviä ihmisiä. Pahimmassa tilanteessa ovat kuitenkin ne ihmiset, jotka ovat väliinputoajia avustusten suhteen. Monet julkista taloutta pyörittävät kunnat ovat talousahdingossa. Kunnat ovat joutuneet tekemään mm. sellaisia säästötoimia kuin opettajien lomautukset. Koulutuksesta ja terveydenhuollosta nipistetään. Koko hyvinvointivaltiomme alkaa olla kriisissä, koska peruspalveluista joudutaan karsimaan. Korkea verotus ei enää siis takaakaan laadukkaita julkisia palveluita meille itsellemme, sen sijaan rahojemme valuminen EU:n pohjattomaan Moolokin kitaan on varmaakin varmempaa. Päättäjät ovat kuitenkin kykenemättömiä tekemään rakenteellisia uudistuksia, joita tilanteen korjaus parempaan suuntaan vaatisi. Tulevaisuutemme ei siis näytä kovin ruusuiselta. Hölmöily ja naiivius EU:n suhteen pahentaa tilannetta entisestään.

Lähde: https://www.lahitapiola.fi/tietoa-lahitapiolasta/uutishuone/blogit/blogit/blogi/1509564962766

Pidä omasta yleiskunnostasi huolta, mutta ei hiihtämällä Lapissa

Nyt tarvitaan kaikkien ihmisten panosta koronaepidemian hillitsemiseksi!

Itselläni on tutkijakoulutus, joten osaan tulkita (lääke)tieteellistä tekstiä ja arvioida uutisten/lehtiartikkeleiden oikeellisuutta. Olen toiminut aiemmin tutkijana mm. immunologian tutkimusryhmässä (Työterveyslaitos), joten tietoni elimistön puolustusjärjestelmistä on keskivertoa parempi. Oma panokseni kriisin hoidossa tällä hetkellä on, että jaan Twitterissä ja täällä asiatietoa vallitsevasta tilanteesta.

Faktat: Tällä hetkellä luotettavin keino seurata epidemian etenemistä Suomessa on tarkkailla THL:n julkaisemia lukuja sairaalahoidossa ja tehohoidossa olevien määrästä.  Suomen luvut saattavat tuntua vielä pieniltä, mutta ei tarvitse kuin suunnata katseet Italiaan ja Espanjaan, niin jokaisen pitäisi tässä vaiheessa ymmärtää, että nyt on tosi kyseessä. Epidemiaa on hillittävä kaikin mahdollisin keinoin!

viite: https://thl.fi/fi/-/koronaepidemian-mallinnus-ihmiskontaktien-rajoittaminen-vaikuttaa-epidemian-kestoon-ja-paivittaisten-tartuntojen-maaraan

Tällä hetkellä eli 22.3.2020 ehdotan, että jokainen noudattaa seuraavia ohjeita:

  • Vältä turhaa kaupassa käyntiä. Muista, että koronavirus säilyy tietyn ajan myös erilaisilla pinnoilla, joten älä turhaan koskettele pintoja paljain käsin. Pyri ostamaan valmiiksi pakattuja elintarvikkeita ja käytä kauppareissulla hanskoja kädessä. Älä mene flunssaisena kauppaan lainkaan.
  • Tilaa tarvitsemiasi tuotteita netin kautta, mikäli mahdollista
  • Lopeta ravintoloissa, kahviloissa ja baareissa käynti kokonaan
  • Älä ”pakene” Lappiin tai omalle mökillesi koronavirusta. Olet itsekin tällä hetkellä potentaalinen kantaja. Jos sairastut, kuormitat paikallista terveydenhuoltoa liikaa. Lisäksi saatat tietämättäsi viedä koronaviruksen sellaisille harvaan asutuille alueille, joissa virusepidemiaa ei vielä ole.
  • Jos olet jo Lapissa tai mökillä, niin toimi järkevästi ja tule kotiin
  • Pidä yhteyttä sukulaisiisi ja ystäviisi puhelimitse
  • Pidä omasta kunnostasi hyvää huolta. Älä jää sisälle. Pyri liikkumaan ulkona mahdollisimman paljon, jotta kuntosi pysyy hyvänä. Älä kuitenkaan mene keskelle ruuhkia ja pidä sosiaalista etäisyyttä muihin. Pyöräily on tällä hetkellä turvallinen tapa liikkua, kunhan muistat sosiaalisen etäisyyden. Ei ryhmäpyöräilyä. Liikunta tehostaa elimistön puolustusjärjestelmän toimintaa. Hyvä yleiskunto antaa paremman pohjan sairastaa ja toivut nopeammin, mikäli saat tartunnan
  • Olen koonnut loppuun muutamia hyviä linkkejä:

1.Coronavirus Q&A: is it safe to cycle?https://www.cyclinguk.org/article/coronavirus-qa-it-safe-cycle

2. Ajankohtaista, koronavirus, hengitysliitto https://www.hengitysliitto.fi/fi/hengityssairaudet/ajankohtaista-koronavirus

”Uuden tiedon mukaan esimerkiksi hoitotasapainossa oleva astma on melko vähäinen riskitekijä koronaviruksessa, toisin kuin influenssassa. Myös astmaa sairastava voi sairastaa koronaviruksen aiheuttaman taudin lieväoireisena eikä joudu lääkärihoitoon. Vaikeaa keuhkosairautta sairastava on riskiryhmässä. ”

3. Miksi joku sairastaa aina ja toinen ei saa flunssaa koskaan? Asiantuntija vastaa, Yle.fi uutiset, (päivitetty 2018) https://yle.fi/uutiset/3-7126038

Ylilääkäri Asko Järvinen: ”Liikunta lisää limantuottoa hengitysteissä, mikä taas poistaa taudinaiheuttajia, viruksia ja bakteereita ja sitä kautta vähentää infektioriskiä. Lisäksi se aiheuttaa muutoksia puolustussolujen määrissä ja vaikuttaa puolustussolujen toimintaan.”

4.  As coronavirus spreads, many questions and some answers, Coronavirus Resource Center, Harvard Medical School,  https://www.health.harvard.edu/diseases-and-conditions/coronavirus-resource-center

Avoin kirje kaikille arvo- ja talousliberaaleille

Hyvät liberaalit!

Viime kevään eduskuntavaalit oli pettymys monille liberaaleille. Yhtään kansanedustajaa ei saatu edustamaan liberaaleja pienpuolueita. Huomionarvoista on kuitenkin esimerkiksi Elina Lepomäen upea vaalimenestys Kokoomuksen riveissä sekä Piraattipuolueen Petrus Pennasen loistava äänisaalis. Liberalismi ei ole kuollut!

Kokonaisuutena heikkoon vaalitulokseen on toki montakin syytä. Analyysit vaalitappiosta on nyt tehty ja vaalipettymys nielty. Tästä jatketaan yhtä kokemusta rikkaampana eteenpäin kohti vuoden 2021 kunnallisvaaleja. Osa liberaaleista on tehnyt omat johtopäätöksensä ja loikannut suurempiin puolueisiin. Jokaisella on vapaus valita. Valitettavasti osa puolueaktiiveista on kuitenkin jäänyt nahistelemaan keskenään omiin poteroihinsa. Tällainen toiminta ei edistä liberalismia eikä vie pienpuolueita eteenpäin.

Mitä pitäisi tehdä liberalismin edistämiseksi? Liberaalille arvopohjalle perustuvien puolueiden pitäisi vihdoin jättää omat katkerat kahinointinsa taakseen ja keskittää voimansa rivien yhdistämiseen. Hajaannus kentällä ei edistä liberalismin asiaa. Oman kuplan sijaan tulisi suuntaus olla ulkomaailmaan päin. Poliittisten puolueiden tarkoituksena on edistää omia tavoitteitaan poliittisen toiminnan kautta. Tarvitaan siis näkyvämpää poliittista toimintaa. Tarvitaan lisää esimerkiksi julkisia kannanottoja, keskustelutilaisuuksia ja kampanjointia oman asian puolesta.

Edustamani Liberaalipuolue voisi pitkälle hiotun organisaatiorakenteensa ansiosta toimia yhteisenä alustana kaikille arvo- ja talousliberaaleille. Toistaiseksi brändimme on huonosti tunnettu kansalaisten keskuudessa. Tätä tilannetta voisi hyödyntää siten, että aletaan yhdessä rakentamaan uutta entistä houkuttelevampaa julkista brändiä, mikä vetoaa paremmin myös ns. liberaalikuplan ulkopuolella. Puolueorganisaation alla toimivat jäsenjärjestöt voivat jatkossakin keskittyä ajamaan omaa erityisteemaansa.

Olen pannut merkille, että ihmisten tämänhetkiset mielikuvat Liberaalipuolueesta voivat olla hataria tai jopa vääristyneitä. Olenkin nyt laatinut koosteen edustamistamme asioista ja/tai arvoista. Tämä ei toki ole täydellinen lista, mutta yritelmä hahmottaa tärkeimpiä teemojamme.

Näitä asioita Liberaalipuolue haluaa edistää (nämä on kirjattu myös puolueohjelmaan):

– tiedemyönteisyys ja tieteeseen perustuva politiikka
– koulutusmyönteisyys
– yksilönvapauksien edistäminen
– oikeudenmukaisuuden ja ihmisten välisen tasa-arvon edistäminen
– heikommassa asemassa olevista huolehtiminen kaikissa tilanteissa
– työperäisen maahanmuuton esteiden purkaminen
– työmarkkinoiden avaaminen/tekeminen joustavammaksi
– monopoli- ja kartellirakenteiden purkaminen
– työn verotuksen alentaminen
– sosiaaliturvan parantaminen esim. perustuloon, negatiiviseen tuloveroon tai perustiliin perustuvalla mallilla
– yrittäjyyden edistäminen ja yrittäjien aseman parantaminen
– kaupungistumispolitiikan tukeminen
– ilmastonmuutoksen näkeminen vakavana uhkana tulevaisuudelle ja ilmastonmuutoksen torjunta
– EU-myönteisyys

Hyvät liberaaalit, mietittehän tykönänne, oletteko näistä teemoista (tai ainakin suurimmasta osasta) samaa mieltä? Kenen riveissä juuri sinä haluaisit seistä?

Pelastetaan koulutus

Koulutukseen on panostettava, jotta voimme pitää maamme kansainvälisesti kilpailukykyisenä. Säästöjä saamme toisaalta, esimerkiksi yritystukia voidaan karsia.

Peruskoulujen erityistukeen on kohdistettava enemmän taloudellisia resursseja ja erityistuen opetusryhmiä on perustettava lisää. Joustavat tasoryhmät parantavat opetuksen laatua siten, että oppilaat saavat omien kykyjensä mukaista opetusta.

Vuosityöaika ei sovellu perusopetukseen. Opetustunteja pitää jatkossakin voida vapaasti suunnitella muualla kuin koulun tiloissa. Opettajien työtaakkaa – samalla kun palkat pysyvät samana – ei pidä lisätä, koska opettajat ovat jo nyt ylityöllistettyjä. Suunnitellut työajan muutokset uhkaavat opetuksen laatua ja vähentävät alan houkuttelevuutta.

Ammattioppilaitosten antamia lähitunteja on lisättävä. Nykyinen ideologia itseohjautuvuudesta jättää nuoret opiskelijat pitkälti oman onnensa nojaan, jolloin riski keskeyttää koulutus kasvaa. Syrjäytymisriski kasvaa vailla koulutusta jäävillä nuorilla.

Yliopistojen autonomiaa on vahvistettava. Yliopistojen riippuvuutta valtion rahoituksesta on vähennettävä esimerkiksi pääomituksella. Perustutkimukseen ja opetukseen on kanavoitava pysyvää lisärahoitusta kilpaillun rahoituksen sijaan.

Suomen perustutkimus on kriisissä

Olen huolestuneena seurannut koulutussäästöjen aiheuttamia lamaannuttavia seurauksia tutkimusalalla. Säästöt ovat toimineet siten, että yliopistoissa on tehty huomattavia henkilöstövähennyksiä. Professoriliiton tuoreen selvityksen (22.2.2019, kannanotto: Professorivähennykset on pysäytettävä) mukaan vuonna 2018 Suomessa oli 429 professoria vähemmän kuin vuonna 2009. Se on liki 18% vähemmän tieteen ylintä asiantuntemusta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että Suomessa tehdään entistä vähemmän perustutkimusta. Toimivaa tutkimusryhmää johtaa professori, joka antaa oppilaitoksessaan ylintä opetusta ja omalla asiantuntemuksellaan vie tutkimusta kohti tulevaisuuden innovaatioita. Pätevällä professorilla on tukenaan laaja kansainvälinen tutkijaverkosto, joka auttaa häntä kehittämään tutkimusta ja omaa tieteenalaansa tulevaisuuden ehdoilla.

Julkisuudessa on usein harhaanjohtavasti väitetty, että henkilöstövähennykset yliopistoissa johtaisivat tehokkuuteen, koska on saatu “löysät pois”. Tämä ei pidä paikkaansa. Jäljelle jäänyt yliopistojen tutkimustoiminta ei toimi enää tehokkaasti. Kun hallitus on kiristänyt rahoitusta, se on samaan aikaan lisännyt poliittista ohjausta, mikä ilmenee kilpailutetun rahoituksen määrän lisäämisenä. Jopa 70% tutkimusryhmän rahoituksesta voi koostua lyhytaikaisesta projektirahoituksesta. Näin suuri kilpailutetun rahan osuus on johtanut siihen, että leijonanosa niin professoreiden kuin päätutkijoidenkin työajasta kuluu hallinnon pyörittämiseen ja uusien hakemusten kirjoittamiseen. Kaikki paperin pyörittelyyn kuluva työaika on pois tutkimusryhmän koko olemassaolon tarkoituksesta – tieteen tekemisestä.

Tutkijoista on tullut pätkätyöläisiä, joiden tulevaisuus on epävarma. Tämä heikentää työssä jaksamista ja motivaatiota. Tutkijoiden muutto ulkomaille onkin kiihtynyt viime vuosina. Kun kysyntää ja arvostusta riittää rajojen ulkopuolella myös muille suomalaisille korkeakoulutetuille, on osaamisvaihtotase kääntynyt negatiiviseksi.

Tieteen kehityssuunta Suomessa johtaa vääjäämättä siihen, että Suomi on tipahtamassa länsimaiden kehityksestä. Meistä tulee perävaunu junaan, jonka veturi löytyy muualta. Tulevaisuudessa lähimmät verrokkimaamme ovat akselilla Puola-Romania. Tämänsuuntainen kehitys on kuitenkin vielä pysäytettävissä. Se vaatii politiikan suunnan muutosta tiedemyönteiseksi. Kyse on arvoista. Ensimmäinen korjaava askel on vähentää keskinäisen kilpailun määrää siirtämällä Suomen Akatemian kilpailtua rahoitusta takaisin yliopistojen perusrahoitukseen. Tutkimusryhmien keskinäistä yhteistyötä on lisättävä, ei keskinäistä kilpailua.

Liberaalitohtorin vaaliteemat

Olen 48-vuotias filosofian tohtori, kemian ja matematiikan lehtori ja 12-vuotiaan tytön äiti. Toimin aiemmin yli 15 vuotta biotieteiden tutkijana. Olen tiede- ja koulutuspolitiikan asiantuntija. Haluan tehdä politiikkaa vankalla asiantuntemuksella ja terveellä järjellä.

Haluan yhteiskunnan, jossa ihmisillä on enemmän vapautta ja vastuuta, sekä vähemmän sääntelyä ja byrokratiaa. Päätöksenteon on perustuttava tutkittuun tietoon. Koulutukseen ja tieteeseen on panostettava, jotta Suomi ei tipahda länsimaiden kehityksestä. Ilmastonmuutoksen torjunta on seuraavan vaalikauden keskeinen haaste. Sosiaaliturva on uudistettava. Perustulo takaa parhaiten minimitoimeentulon kaikille.

Näitä asioita haluan edistää parlamentaarisessa päätöksenteossa:

KOULUTUSPOLITIIKKA

Koulutukseen on panostettava, jotta voimme pitää maamme kansainvälisesti kilpailukykyisenä. Säästöjä saamme toisaalta, esimerkiksi yritystukia voidaan karsia.

Peruskoulujen erityistukeen on  kohdistettava enemmän taloudellisia resursseja ja erityistuen luokkia on perustettava uudelleen. Joustavat tasoryhmät parantavat opetuksen laatua siten, että oppilaat saavat omien kykyjensä mukaista opetusta.

Ammattioppilaitosten antamia lähitunteja on lisättävä. Tämä tarkoittaa ammattiopettajien määrän lisäämistä.

Yliopistojen autonomiaa on vahvistettava. Yliopistojen riippuvuutta valtion rahoituksesta on vähennettävä esimerkiksi pääomituksella. Yksityisten yliopistojen perustaminen on mahdollistettava, jotta opetuksen laatua voidaan parantaa.

TIEDEPOLITIIKKA Tieteeseen panostamisen tulee tapahtua asiantuntijoita kuunnellen. Tieteen vapaus on tärkeä arvo, joka on säilytettävä. Valtion ohjausta on vähennettävä, ja samalla perustutkimuksen rahoituspohjaa on laajennettava. Valtion tutkimuslaitosten kytkökset monopoliyhtiöihin (esim. THL ja Alko) on purettava vapaan tieteen edistämiseksi. Suomen Akatemian kilpailutettavaa rahoitusta on uudelleen ohjattava pysyvämpään perusrahoitukseen. Nykyisellään kilpailun määrä on liiallista, jolloin tutkijoiden aika kuluu hakemusten kirjoittamiseen tutkimuksen teon sijaan. Tämä vähentää tehokkuutta.

YMPÄRISTÖPOLITIIKKA

Ilmastonmuutoksen rajoittaminen vaatii pikaisia toimia uudelta hallitukselta. Tehokkain keino päästöjen rajoittamiseksi on vähentää teollisuuden päästöjä. Hiilivero auttaisi kohdentamaan rasitetta saastuttajille ja motivoisi vähäpäästöisempiin energiamuotoihin panostamista. Yritystukia on karsittava ensisijaisesti fossiilisia polttoaineita kuluttavalta raskaalta teollisuudelta. Kannatan ydinvoiman lisäämistä, koska kyse on energiamuodosta, joka on puhdasta, tehokasta, turvallista ja luetettavaa. Lakeja on muutettava niin, että uudet pienydinreaktorit tulevat mahdolliseksi 2020-luvun loppupuolella, kun tekniikka kehittyy riittävästi.

Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on otettava keskeiseksi ympäristöpolitiikan tavoitteeksi.

Hiilinielujen laskentaperusteet on arvioitava uudelleen puolueettomien asiantuntijoiden toimesta ilman poliittisen vallan väliintuloa. Päätöksenteon on perustuttava tieteeseen, ei poliittiseen lobbaukseen. Sähköautoilua on edistettävä, jolloin sähkön lataamiseen kohdistuva vero on poistettava. Polttomoottoriautojen kieltämiseen ei tule kuitenkaan ryhtyä liian pikaisesti, koska dieseliä on kehitetty puhtaanpaan suuntaan ja mikäli tämä kehitystyö jatkuu, voivat dieselautot olla tulevaisuudessa vähäpäästöinen vaihtoehto. Lyhyellä tähtäimellä autoveron poistaminen kannustaisi ihmisiä hankkimaan uusia, vähemmän saastuttavia autoja.

PERHEPOLITIIKKA

Naisten asemaa työmarkkinoilla on parannettava. Perhevapaauudistuksen tavoitteena tulee olla lasten hankinnasta aiheutuvien kulujen tasaisempi jakaminen molempien huoltajien työnantajien kesken. Tämä vähentäisi nuoriin naisiin kohdistuvaa syrjintää työmarkkinoilla. Isiä tulee kannustaa jakamaan tasaisemmin vanhempainvapaita. Pelkkä perheiden sisäinen valinnanvapaus ei riitä, vaan tarvitaan isäkiintiöiden lisäämistä. Monimuotoisten perheiden tulee olla tasa-arvoisia ydinperheiden kanssa. Hoitovapaat eivät saa muodostaa kannustinloukkuja matalapalkkaisille, työttömille tai maahanmuuttajataustaisille naisille. Naisten työelämästä syrjäytymistä on ehkäistävä mahdollistamalla hoitovapaiden ja osa-aikatyön joustavampi yhdistäminen ilman sanktioita tai pelkoa tukien menetyksestä.

PERUSTURVA

Paras keino työllisyyden lisäämiseksi on kannustinloukkujen poistaminen. Perustulo vähentäisi byrokratiaa ja estäisi ihmisten tipahtamisen tukien ulkopuolelle kaikissa elämäntilanteissa. Ihmisten epäoikeudenmukainen kohtelu viranomaisten taholta myös loppuisi. Perustuloon siirtyminen voidaan toteuttaa vaiheittain niin, että harkinnanvaraiset tuet säilyvät siirtymävaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa työmarkkinatuki voidaan korvata samansuuruisella perustulolla.

Ajatuksia tasa-arvosta liberaalin näkökulmasta

Lähdin viime kesänä perustamaan Liberaalinaisia, mikä on Liberaalipuolueen jäsenyhdistyksenä toimiva naisyhdistys. Aluksi pöytälaatikkoon perustetun yhdistyksen perustajina oli myös miehiä. Kun puhetta uuden yhdistyksen perustamisesta tuli, niin siinä ei paljoa vitkuteltu. Säännöt olivat paperilla samana iltana! Yhdistys kuitenkin rekisteröitiin yhdistysrekisteriin naisporukalla, mutta vasta puoluehallituksen tuen ilmaisun jälkeen. Kaikilla suurilla puolueilla on omat naisjärjestönsä tai yhdistyksensä, mutta liberaalien piirissä hanke on kuitenkin jakanut mielipiteitä suuntaan jos toiseen. Tuntuu siltä, että osa liberaaleista pelkää naisyhdistyksen lisäävän jaottelua ja lokerointia sukupuolen perusteella. Tältä osin päällemme on kaadettu kaikkien poliittisten naisjärjestöjen perintö, jonka toisintajia meidän uskotaan olevan. Minä en pidä kovinkaan todennäköisenä, että lähdemme miesveroa ehdottamaan, ei edes läpällä. Emme aio toistaa muiden virheitä.

Meidät nähdään ilmeisesti myös jonkinlaisena ”vasemmistolaisen feminismin” saarekkeena. Tämä on kuitenkin väärä mielikuva, koska haluamme määritellä oman toimintamme itse. Haluamme määritellä feminismin uudelleen perustuen liberaaliin ajatusmaailmaan. Säännöissämme todetaan Liberaalinaisten tarkoituksena olevan naisjäsenten hankkiminen puolueelle, pehmeimpien teemojen esille tuominen viestinnässä ja erilaisten tapahtuminen järjestäminen.

Taustaa

Liberaalipuolue on vuonna 2016 perustettu puolue, jonka perustajajäsenet ovat uudistushaluisia, rohkeita ja rationaalisesti ajattelevia nuoria miehiä vailla aiempaa poliittista kokemusta. Liberaalipuolue on markkinatalouden voimaan uskovien ihmisten puolue, jonka näkökulmasta Kokoomus on liian konservatiivinen, pro-bisnes ja liian vasemmalla poliittisella kentällä. Yhdistävä tekijä Liberaalipuolueessa on uudistusmielisyys ja kansalaisten etujen ajaminen (vrt. etupiirien edut). Puolue on tuonut someviestinnässään esille painotetusti talouspolitiikkaa: verotus, yritystuet ja työmarkkinoiden toimivuus ovat todennäköisesti yleisimpiä esille tuomiamme keskustelun aiheita. Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin olla ilmeistä, että vaikka toki puolueeseen liittyy naisiakin, niin huomattava enemmistö uusista jäsenistä on miehiä. Voimmeko siis vetää tästä sellaisen johtopäätöksen, että oikeistohenkinen talouspolitiikka vetoaa enemmän miehiin kuin naisiin? Puolue tarvitsee siis jonkinlaista siirtymää ”pehmeämpään” viestintälinjaan vetoakseen enmmän myös naisiin.

Lähtökohtaisesti liberaalissa ajatusmaailmassa ihmisten jaottelua sukupuolen, iän, rodun, uskonnon tai muun vastaavan ominaisuuden mukaan ei pitäisi tehdä, vaan ihmiset pitäisi nähdä yksilöinä ilman luokittelua. Ihmisen sukupuoli ei pitäisi lainkaan kuulua valtiolle, koska myöskään valtion ei pidä luokitella ihmisiä. Yksilöillä pitäisi olla oikeus myös jättää sukupuolensa määrittelemättä. Miksi siis Liberaalipuolueella on mitään syytä tarkastella jäseniään sukupuolen perusteella? Ei olekaan niin kauan kuin puolueen sukupuolijakauma pysyy jokseenkin tasaisena. Silloin kun näin ei ole, on kysymys asiasta, joka vaatii korjaustoimenpiteen. Mikäli tilanne sitten korjaantuu, niin naisyhdistys voidaan kenties lakkauttaa tarpeettomana.

Sukupuolten erilaisuus on realismia

Perinnöllisyystieteen tutkijat tietävät, että sukupuolen vaikutus lääketieteellisissä tutkimustuloksissa on huomioitava mahdollisena virhetekijänä, koska muuten tutkimustulokset esim. sairauksien perinnöllisyyteen liittyen voisivat olla harhaanjohtavia. Tämä johtuu mm. sukupuolten erilaisista hormonaalisista tekijöistä. Tosiasia on myös, että tietty DNA-aines periytyy vain mitokondriaalisen DNA:n välityksellä äidin kautta. Sukupuoli on siis huomioitava lääketieteessä vaikkakin pientä virhettä tutkimustuloksiin voivat toki edelleen aiheuttaa ne yksilöt, jotka eivät lukeudu kumpaankaan sukupuoleen. Ihmisten jaottelu kahteen eri sukupuoleen ei ole siten mikään tarkka jako, mutta enemmistö meistä kuitenkin kuuluu kahteen lääketieteellisesti parhaiten määriteltyyn sukupuoleen.

Sukupuolten biologisista taustatekijöistä johtuva erilaisuus ilmenee erilaisilla mieltymyksillä. Useilla naisilla näyttäisi synnynnäisesti olevan voimakkaampi mieltymys hoivaamiseen kuin miehillä keskimäärin, jos taasen miehillä on voimakkaampi sisäsyntyinen tarve valta-aseman tavoitteluun. Edelleenkään tällaisia teorioita ei kuitenkaan voi yksiselitteisesti rakentaa sukupuolen mukaan, koska hajontaa molempiin suuntiin ilmenee.

Yhteiskunnan piilorakenteet kohtelevat sukupuolia erilailla

Muut taustatekijät biologian lisäksi ovat ne yhteiskunnassamme ajan myötä syntyneet rakenteet, käytänteet tai kulttuuri, mitkä ohjaavat eri sukupuolia eri tavoin. Kotikasvatus ja koulutus saattavat edelleen kohdella eri oletettuja sukupuolia eri tavoin, vaikka räikeimmät kasvatuksessa toistuvat sukupuolten erilaisuutta korostavat käytänteet ovatkin todennäköisesti tasoittuneet.  Myös työelämä on alunperin kehittynyt useimmiten miesten ehdoilla – ei perheiden tai äitien elämäntilannetta huomioivaksi. Miten voi historian valossa siis olettaa, että työelämä olisi täysin tasa-arvoinen myös perheellisille naisille?

Työelämä kaipaisi ennen kaikkea korjausta siihen suuntaan, että synnyttävistä naisista ei koituisi suurempaa kulua työnanatajalle kuin lapsen toisesta vanhemmasta. Kuluja pitäisi siten tasata molempien vanhempien työnantajien kesken. Kiistatta rakenteellinen ongelma on se, että jos työnantaja näkee nuoren naisen potentiaalisesti enemmän kuluja aiheuttavaksi ja siksi päätyy mieluummin yhtä pätevän miehen palkkaamiseen. Kyse on kuitenkin ongelmasta, joka on korjattavissa, jos vain tahtoa löytyy.

Onko naisen euro pelkkää kuvitelmaa?

Feministit nostavat usein esille käsitteen ”naisen euro”, mikä on vähemmän kuin miehen euro. Monet liberaalit kuitenkin katsovat, että naisen euro on harhaanjohtava käsite, koska palkkaerot heidän mielestään johtuvat enemmänkin siitä, että naiset tekevät keskimäärin vähemmän työtunteja. Ei siis siitä, että naiselle lähtökohtaisesti maksettaisiin samasta työstä eri palkka. Naiset myös valitsevat matalapalkka-alojen koulutuksen ja työpaikan vapaaehtoisesti, vaikka olisivat vapaita tekemään toisenlaisiakin valintoja. Naisilta kielletyt alat ovat onneksi jääneet historiaan, joten siinä mielessä mahdollisuuksien tasa-arvon pitäisi toteutua työmarkkinoilla.

Naisten vähemmät työtunnit voivat nähdäkseni johtua mm. siitä, että suurempi osa osa-aikatyön tekijöistä on naisia, naisvaltaisilla aloilla on enemmän oasa-aikatyötä tarjolla tai että perheelliset naiset ottavat useimmiten miehiä enemmän vastuuta lastenhoidosta ja siksi tekevät lyhyempää työpäivää. Pehevapaiden vaikutus naisten palkkakehitykseen alentavasti  on kiistatta yksi merkittävä tekijä palkkaepätasa-arvossa. Monien liberaalien mielestä kuitenkin mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu yhteiskunnassamme eikä naisia syrjiviä rakenteita ole. Naisten ura- ja perhevalinnat nähdään vapaaehtoisesti tapahtuvina, ei pakotettuina. Pakotettua on ainoastaan miesten asevelvollisuus, minkä feministit usein unohtavat tasa-arvopyrkimyksissään.

Itse kallistun sille näkökannalle, että vaikka matalapalkka-alan valinta on vapaaehtoista, niin on mahdollista, että kotoa saadut esimerkit ja asenteet ohjaavat jossain määrin poikia ajattelemaan tyttöjä enemmän uravalinnoissaan enemmän myös taloudellisia puolia. Sen sijaan tyttöjä ohjataan valitsemaan oma alansa enemmän oman mielenkiintonsa mukaan. Koulussakaan ei voida tytöille erikseen  kertoa, että ”nostakaa tavoitteenne korkeammalle ja ajatelkaa enemmän tulevaa palkkaanne”. Yksilöitä pitää ilmeisesti koulumaailmassa lähtökohtaisesti ohjata ajattelemaan omia mieltymyksiään eikä taloudellisia kannustimia. Lähtisikö muutos sukupuolittuneessa työelämässä sitten siitä, että sukupuolten malliesimerkit eri ammateissa toimisivat eri yksilöiden uravalintaa ohjaavana tekijänä? Naisten nykyistä suurempi lukumäärä esim. insinöörinä voisi toimia tulevaisuuden naissukupolvia ohjaavana mallina. Näen siis, että kotikasvatus ja yhteiskunnan malliesimerkit toimivat eri ammatteihin ohjaavina tekijöinä. Kyse on paljolti myös ohjaavista mielikuvista.

Miksi sitten hoiva-ala on matalammin palkattua kuin monet ns. miesvaltaiset alat, joihin pystyy kouluttautumaan vastaavan pituisella koulutuksella tai samantasoisessa oppilaitoksessa? Olisiko kysymys siitä, että hoiva-ala on pitkälti julkista tuotantoa, jolloin sinne ei ole syntynyt riittävästi palkkakilpailua. Hyvä esimerkki tästä on pääkaupunkiseutua viime vuonna kuohuttaneet  lastentarhanopettajien palkat, joita kuntakartellit ovat pitäneet matalina. Pulan pätevistä työntekijöistä pitäisi kuitenkin toimia palkkoja ylöspäin ohjaavana tekijänä. Palkkartellit ovat todennäköisesti tulleet tiensä päähän, mikä on hyvä asia.

Samat matalapalkkaisuuden säätelymekanismit pätevät myös opetusalaan. Kyse on hyvin pitkälle julkisesta alasta, jossa palkkakilpailua ei synny. Paljon toistettu mantra lisäksi on, että ”opettajat ovat kaikki yhtä päteviä, koska meillä on korkeatasoinen koulutus”. Pätevänä tunnettua opettajaa ei siis voi houkutella työhön paremmilla palkkaeduilla. Yksi merkittävä  tekijä palkkojen kehityksessä on mielestäni myös se, että miesvaltaisilla aloilla on perinteisesti ollut vahvemmat ammattijärjestöt takanaan – ja kaiken allensa jyräävät pomot. Naisvaltaiset alat ovat pitkälle jääneet jalkoihin palkkakehityksessä tästäkin syystä eli heikompien ammattiliittojen takia.

Miksi johtoportaalla on vähemmän naisia?

Johtajissa on tilastojen mukaan enemmän miehiä kuin naisia. Itse en koe, että yhteiskunnassamme olisi naisia tietoisesti syrjiviä rakenteita, joita pitäisi korjata. Uskon, että  kysymys on edellä luettelemista piilo-ohjauksesta tai sukupuolten erilaisista ominaisuuksista. Miehet saattavat olla herkempiä tavoittelemaan valtaa.  Edelleen saattaa valta-asemissa  toimia miehiä, jotka näkevät naiset heikompina johtajina kuin miehet ja siten he suosivat toisia miehiä. Tällöin on kysymys kuitenkin yksittäisistä yksilöistä ja heidän asenteistaan, ei yhteiskunnan järjestelmällisesti naisia syrjivistä rakenteista. Myöskin miesten yhteisöllisissä piireissä, kuten saunakerhoissa, on huomioitava se, että jos sisäpiirejä on, niin kenties rannalle jäävät naisten lisäksi myös ”epäsuositut” miehet. Kyse ei aina siis ole mustavalkoisesta pelkkään sukupuoleen kohdistuvasta ”syrjinnästä”.

Feministit turvautuvat usein sukupuolten kiintiöiden kannalle ratkaisuna tiettyjen positioiden epätasaiseen sukupuolijakaumaan. Liberaalit kuitenkin suhtautuvat kiintiöihin varauksella, koska niiden nähdään vain lisäävän ihmisten luokittelua sukupuolensa perusteella. Kuitenkin pätevyys on se, minkä pitäisi merkata, ei sukupuoli. Olisiko liberaalienkin sittenkin jätettävä takaportti sellaiselle ajatukselle, että esim. kun puhutaan positioista, niin miehet ovat keskimäärin naisia voimakastahtoisempia tai tavoitteellisempia? Tämän takia naiset tarvitsevat enemmän kannustusta pärjätäkseen miehisessä maailmassa? Mielestäni sukupuolikiintiöiden ei kuitenkaan pitäisi olla automaattinen ratkaisu, kun muitakin vaihtoehtoja on olemassa, kuten toisten naisten mentorointi ja kannustus urapolulla. Ihmisten pätevyyden tulisi lopulta olla keskiössä, ei sukupuolen.

Mikä on poliittisten naisjärjestöjen perintö?

Vihreät naiset on avoimesti feministinen järjestö. Etusivulla kerrotaan. että ”Vihreät Naiset ry on vaikutuskanava naisille, jotka tuntevat vastuuta elinympäristömme säilymisestä ja haluavat kehittää yhteiskuntaa tasa-arvoisemmaksi. Vihreä feminismi korjaa rakenteita siten, että syntyy kaikille reilumpi, syrjinnästä ja yleistyksistä vapaa yhteiskunta. Meille sukupuolen tulee olla lattia, jolta ponnistaa, ei katto, johon törmää.” Naisjärjestön jäsenet kantavat ylpeinä rintaneuloja #olenvihreäfeministi.

Perustuuko vihreä feminismi taustaoletukselle siitä, että yhteiskunta syrjii naisia? Tavoitteethan ovat sinänsä hyviä: kaikille reilumpi, syrjinnästä ja yleistyksistä vapaa yhteiskunta. Liberaalista näkökulmasta katsottuna feminismi nähdään kuitenkin ongelmallisena ideologiana erityisesti keinojensa suhteen. Feministit kannattavat useinkin erilaisia sukupuolikiintiöitä. Liberaalit eivät näe sukupuolen korostamista aiheellisena ratkaisuna. Ääritapauksissa he katsovat ihmisiä pelkkinä yksilönä, jolloin vinoumat voida jäädä huomaamatta. Jokin ratkaisu näiden kahden väliltä olisi aiheellinen.

Kokoomusnaiset on yksi perinteisimmistä naisjärjestöistä, joka on perustettu aikakautena jolloin naiset eivät olleet vielä tasa-arvoisia miehien kanssa. Heidän säännöissään on edelleen tiettyä menneisyyden kaikua. Toisin kuin Vihreät Naiset, Kokoomusnaiset kuitenkin kertovat edistävänsä mahdollisuuksien tasa-arvoa. Valitettavasti aie ei ole aina toteutunut, koska vuonna 2015 he ehdottivat varsin erikoisessa ulostulossaan ”miesveroa”. Tämä tarkoittaisi kokoomusnaisten mukaan sitä, että miehet maksaisivat veroa sen mukaan, mitä naisen eurosta puuttuu verrattuna miesten euroon. Heidän tiedotteessaan todettiin, että ”miesvero käytettäisiin valtionvelan ylimääräisiin lyhennyksiin”. Vaikka Keski-Suomen kooomusnaisten piirihallituksen puheenjohtaja myöhemmin selitti tiedotteen osuuden miesverosta olleen”huumoriosuus”, niin tämäntyypistä tiedotetta on siitä huolimatta vaikea unohtaa. Menneisyyden taakka muillekin naisjärjestöille? Kenties varoittava esimerkki, mihin ei pidä sortua julkisuuden tavoittelussa.

Feminismiä on muokattava omaan ideologiaan sopivaksi

Feminismi ei välttämättä sovi yhteen klassisen liberalismin kanssa. Mielestäni Liberaalinaisten ei lähtökohtaisesti pidäkään toisintaa puhtaasti vallitsevaa feminististä ajatusmaailmaa. Naisten houkuttelu puolueeseen tarvitsee esimerkkiä aktiivisesta poliittisesta toimijuudesta. Naisia pitää kannustaa hakemaan keskeisiä positioita. Pallo on saatava vierimään eteenpäin. Liberalismi ei ole pelkkää talouspolitiikkaa, joten myös toisenlaisia keskustelun avauksia tarvitaan erilaisilla painotuksilla. En näkisi lokeroitumista ja kuppikuntaisuutta sen enempää ongelmana kuin Liberaalinuortenkaan kohdalla. Harjoitettu feminismi on kuitenkin määriteltävä uudelleen omaan yksilönvapauksia kunnioittavaan ideologiaan sopivaksi. Tasa-arvo tarkoittaa myös sitä, että miehet ovat tasa-arvoisia naisten kanssa kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Miesten asevelvollisuus on yhtä lailla tunnustettava tasa-arvokysymyksenä, kuin naisten palkkakehitykseen heikentäväksi vaikuttava perhevapaamallikin.

 

 

 

Maakuntavaalien kiireinen aikataulu rikkoo räikeästi demokratian perusperiaatteita

JUHA SIPILÄN (kesk) hallitus on aikeissa hyväksyttää uudet vaalilait eduskunnassa toukokuussa, jolloin ne tulisivat voimaan aikaisintaan kesäkuussa. Maakuntavaalit on tarkoitus järjestää jo lokakuussa.

Tämä on ennennäkemättömän kiireinen aikataulu ilman järkeviä perusteita. Tällainen toiminta ei ole hyväksyttävää länsimaisessa demokratiassa. Maakuntavaalien järjestäminen vain neljä kuukautta uusien vaalilakien voimaantulon jälkeen rikkoo räi­keästi demokratian perusperiaatteita.

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin vaalitarkkailun ohjekirjassa todetaan näin: ”On hyvän käytännön mukaista, ettei merkittäviä muutoksia vaalien laillisissa puitteissa tehdä vaalien alla, muuten kuin poikkeusoloissa ja silloin, kun lakimuutoksilla on laaja ­poliittinen tuki.”

Euroopan neuvoston alaisen – maailman johtavista perustuslakiasiantuntijoista koostuvan – Venetsian komission perus­ohjeistuksessa puolestaan painotetaan, ettei vaaleja koskevaan lainsäädäntöön pidä tehdä muutoksia vaaleja edeltävien 12 kuukauden aikana. Näin pitkä aika on katsottu tarpeelliseksi, jotta varmistetaan, etteivät lakeja säätävät puolueet saa itselleen epäreilua hyötyä siitä, että ne tietävät vaalilakien lopullisen sisällön ennen muita.

Lisäksi kansalaisille on an­nettava riittävästi aikaa hankkia tietoa uusista vaaleista ja vaalilaista.

Maakuntavaalien kiireinen ­aikataulu asettaa eduskunnan ulkopuoliset puolueet eriarvoiseen asemaan suurten puolueiden kanssa. Tämä johtuu kaavaillun kampanja-ajan sekä puoluelain mukaisen rahankeruu­ajan lyhyydestä. Kampanja-aika voi alkaa vasta uusien vaali­lakien tultua voimaan.

Uusien vaaleja varten perustettavien kansanliikkeiden tai puolueiden asema tulisi olemaan tätäkin ­tukalampi, koska kannattajakorttien kerääminen neljässä kuukaudessa on lähes mahdotonta niin kauan kuin sähköiset kannattajakortit eivät ole hyväksyttyjä.

Hallituksen demokratiaa rikkovia toimia ei voi hyväksyä missään tilanteessa. Erityisesti on todettava, että elämme vakaassa yhteiskunnassa ja talouden noususuhdanteessa, joten uusien vaalien hätiköityä aikataulua ei voi perustella muulla kuin hallituspuolueiden omilla hyötynäkökulmilla.

Maakuntavaalit tulee siten siirtää pidettäviksi eduskuntavaalien yhteydessä vuonna 2019, mikäli koko maakunta­uudistusta ei muiden sisällöl­listen epäkohtien takia peruta kokonaan ennen tuota ajan­kohtaa.

Johanna Vendelin

filosofian tohtori

Tuomas Jaanu

tekniikan tohtori

Amos Ahola

diplomi-insinööri

Liberaalipuolue

Julkaistu: Mielipide, HS 9.3.2018