Mikä on biodiversiteetin hinta?

ilkka-hanski
Akateemikko Ilkka Hanskin muotokuva

Lueskelin juuri hiljattain edesmenneen akateemikko Ilkka Hanskin kirjaa, ”Viestejä saarilta. Miksi luonnon monimuotoisuus hupenee?” Kirjan lopussa oli sellaista filosofista pohdintaa luonnon monimuotoisuudesta, jonka haluaisin tuoda muidenkin tietoisuuteen. Miksi Ilkka Hanskin sanoja kannattaisi kuunnella? Ilkka Hanski oli ekologian ja evoluutiobiologian aloilla yksi maailman johtavista tutkijoista. Vaikka hän ei ollutkaan populisti ja siksi ei kenties saavuttanut Suomessa koskaan suurempaa tunnettavuutta kansan parissa, oli hän silti tiedemaailmassa erittäin tunnettu, arvostettu, pidetty persoona ja kiistatta älykkö.

Kirja käsittelee luonnon monimuotoisuutta, minkä Hanski määrittelee näin: Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan elinympäristöjen koko kirjoa ja kaikkia elinympäristöissä eläviä lajeja. Mitä enemmän elinympäristöjä ja lajeja, sitä enemmän monimuotoisuutta eli biodiversiteettiä. Monimuotoisuuteen tulisi laskea mukaan myös perinnöllinen monimuotoisuus.

Taustaa: Elämme kuudetta sukupuuttoaaltoa 

Nisäkkäiden luontainen sukupuuttonopeus maapallolla on 0,05 sukupuuttoa tuhatta lajia kohti sadassa vuodessa. Tämä pysytään arvioimaan fossiililöytöjen perusteella.

dinosaurus
Viides sukupuuttoaalto hävitti dinosaurukset

Lajien sukupuuttonopeus ei kuitenkaan ole aina ollut vakio, vaan maapallon historiasta tunnetaan aikoja, jolloin sukupuuttonopeus on kasvanut poikkeuksellisen suureksi. Sukupuuttoaallolla tarkoitetaan sellaista geologisesti lyhyttä ajanjaksoa, jolloin suurin osa sillä hetkellä maapallolla eläneistä lajeista on kuollut sukupuuttoon. Viides liitukauden lopussa, n. 65 miljoonaa vuotta sitten tapahtunut sukupuuttoaalto vei mennessään yli puolet maapallon lajeista. Maahan törmäsi meteoriitti, mistä seurasi valtava ympäristökatastrofi. Tuolloin dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon.

Tällä hetkellä maapallolla on käynnissä ihmisen aiheuttama kuudes sukupuuttoaalto. Ilkka Hanski on arvioinut, että vähintään kymmenen prosenttia, mutta luultavammin useampia kymmeniä prosentteja maapallolla nyt elävistä lajeista kuolee sukupuuttoon sadan seuraavan vuoden aikana. Määrä on suurempi, jos sademetsien nykyinen häviämisvauhti jatkuu. Nykyinen trooppisten metsien häviämisvauhti on 1% vuodessa. Pahimman skenaarion mukaan – mikä huomio sekä ilmastonmuutoksen, että muista syistä johtuvan lajien uhanalaistumisen –  50% lajeista olisi hävinnyt jo vuoteen 2050 mennessä.

Kannattaako biodiversiteettiä suojella?

Ilkka Hanski muotoilee näin:”Kun lajien merkitystä arvioidaan siitä näkökulmasta, mitä seurausta niiden häviämisestä olisi eliöyhteisön muille lajeille ja ekosysteemin toiminnalle ihmisen näkökulmasta tarkasteltuna, voidaan olla melko varmoja, että monien lajien häviämisellä ei olisi suuria välittömiä vaikutuksia”.

Emme siis pysty etukäteen ennakoimaan, mitkä lajit ovat ”tarpeettomia” ja mitkä eivät. Tämä on ongelman ydin. Hanski jatkaa näin:

”Loppujen lopuksi ei kuitenkaan ole mahdollista myydä tai ostaa koko maapallon luontoa, kuten ei

niitty
Niitty – monimuotoista luontoa

myöskään ole mahdollista mitata rahassa vaikkapa suomalaisen kulttuurin tai peräti väestön säilymisen arvoa.”

”Markkinatalouden ongelma on sokeus rahatalouden rajoille. Yhteiskunnalla ei ole mekanismeja arvottaa hyvää elämää.”

Hanski kiteyttää näin: ”Sellainen hyvän elämän määritelmä, missä luonto on pelkkä reunaehto, sisältää suuria riskejä. Ei ole oikein, että nykyinen sukupolvi määrittelee tulevien sukupolvien hyvän elämän vain omasta näkökulmastaan.”

”Biodiversiteettiä kannattaa suojella ennen muuta siksi, että samalla suojellaan sellaista maapalloa, joka on sekä nykyiselle että tuleville sukupolville hyvä elinpaikka. Yksi syy sille, miksi biologisesti monimuotoinen maapallo on hyvä elinpaikka, on riskien minimoiminen.”

Ilkka Hanski on haastatteluissa myös todennut, että luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on eettinen kysymys. Kulttuuriin ei pitäisi kuulua ajatusta, että luontoon suhtaudutaan välinpitämättömästi tai jopa vihamielisesti.

Lopuksi: mistä kukaan voi tietää, mitä eliölajia ihminen vielä saattaa tarvita pysyäkseen itse hengissä?

 

Ilkka Hanskin jäähyväisluento kiteyttää luonnon monimuotoisuuden.

Vartiosaari puskutraktorin alle

Seurasin Helsingin kaupunginvaltuuston kokousta eilen yöllä. Melkoinen show. Kokous kesti kello kahteen asti, joten valtuutetuille tuli täysi työpäivä. Malmin lentokentästä äänestettiin ainakin kuusi kertaa, jolloin puheenjohtaja totesi, että ”eiköhän se valtuuston kanta ole jo selvillä”. Helsingin uusi yleiskaava siis hyväksyttiin, mikä oli etukäteen ennakoitavissa. Vartiosaaren osayleiskaavan hyväksyminen sitävastoin meni tiukaksi peliksi. Vihreät, jotka puskivat läpi Keskuspuiston melko härskiä raivausta kaupunkibulevardien varjolla, yrittivät luoda nahkansa Vartiosaaren kohdalla. Tämä ei kuitenkaan auttanut, koska Vartiosaaren kaavoituksen kannalla seisoivat vankkumattomasti SDP ja Kokoomus – eläköön ryhmäkuri! Tässä kuviossa ei sitten hirveästi ollut painoarvoa Vihreitten, muun vasemmiston ja pienpuolueitten tunteisiin vetoavilla puheilla. Vartiosaari päätettiin jyrätä äänin 44-40. Surullista, mutta totta.
thumb_dsc_1139_1024
Siilien ”suojatie” Vartiosaaressa
Vartiosaaren kaavoittaminen on Helsingin kaupunkisuunnittelun yksi  suurimmista mokista (en tässä kohdin ota kantaa Malmin lentokenttään, minkä rakentamisesta on päätetty jo aiemmin). LonelyPlanet listasi Suomen hiljattain maailman kolmanneksi mielenkiintoisemmaksi matkailukohteeksi vuonna 2017. Esille nostettiin erityisesti Suomen ainutlaatuinen luonto. Helsinki kuitenkin halusi vastata huutoon päättämällä hyväksyä asuinrakentamisen yhdessä kaupungin monimuotoisimmista luontokohteista. Syynä lienee pelkkä taloudellinen ahneus, koska kaavavaranto Helsingissä riittäisi uuden yleiskaavan myötä pitkälle tulevaisuuteen ilman Vartiosaartakin. Valitettavasti Vartiosaaren rakentaminen on ekologisesti kestämätöntä kehitystä. Lisäksi on mielestäni silkkaa tyhmyyttä, jos luontomatkailun ja turismin merkitystä tällä tavoin vähätellään. Samaa linjaa edustaa Rastilan leirintäalueen kaavoitus. Helsingillä olisi paljon potentiaalia kehittää luontomatkailua ja sitä kautta vetovoimaisuuttaan, mutta tätä eivät päättäjät näytä ymmärtävän. Ei edes sitä, että turismi on todennäköisesti juuri se elinkeino, mikä loisi uusia työpaikkoja ja toisi tuloja kaupunkiin.
Seuraavalle valtuustokaudelle jää urakkaa luonnon pelastamiseksi – sen rippeen, mitä pelastettavissa on. Yleiskaava on häikäilemätön virkistysalueiden ja ihmisten lähiluonnon suhteen. Kuitenkin useita kaupunginvaltuuston nyt hyväksymiä ponsia täytyy huomioida, ennen kuin talousmahdit pääsevät raivaustöihin. Minä uskon toistaiseksi, että Vartiosaaren lopullinen rakentaminen saadaan vielä torpattua. On silti erittäin valitettavaa, että saari ei edelleenkään aukene suurelle yleisölle virkistysalueena eikä matkailua voida tältä osin kehittää. Ohjattaisiinko turistit saman tien takaisin Ruotsin laivaan tai Aasian koneisiin? Tätäkö päättäjät haluavat? Itse ainakin aion kampanjoida nykyisen kehityssuunnan muuttamisen puolesta. Luonto kuuluu meille kaikille.

siirtolohkare_vartiosaari

Kirje kaupunginhallituksen jäsenille Vartiosaaren luonnon puolesta

Hyvä Helsingin kaupunginhallituksen jäsen,

Me allekirjoittaneet luonnon ystävät vetoamme Teihin Vartiosaaren säilyttämisen ja virkistystoiminnan kehittämisen puolesta.

Vartiosaari on ainutlaatuisen kaunis luontokeidas aivan Laajasalon lähellä. Saaren sisäosien koskemattoman luontonsa ansiosta Vartiosaari on tunnelmaltaan täysin kansallispuistoon verrattavissa.

Hyvin harvat kaupunkilaiset ovat Vartiosaaressa käyneet, koska saarelle pääsy on kovin hankalaa. Käsityksemme mukaan monet kaupunkilaiset eivät ole edes tietoisia minkälaisesta luonnontilaisesta paikasta on kyse. Kyseessä on yksi Helsingin monimuotoisimmista luontokohteista. Maaperä on lehtomaisen rehevää. Saniaiset ovat valtavia. On saarnia ja muitakin ikivanhoja puita. Illalla ei liikenteen melu kuulu, on vain uskomatonta lintujen viserrystä. Lepakkojen lentoreitit kulkevat saaren läpi. Tämän lisäksi saari pitää sisällään myös kulttuurihistoriallisesti arvokkaita alueita, kuten tsaarinaikaisen huvila-alueen.

Biodiversiteetin häviäminen ja lajien kuoleminen sukupuuttoon luonnottomalla nopeudella ovat maailmanlaajuisia ongelmia, mitkä on pysäytettävä. Näkyvän luonnon ohella menetämme jatkuvasti myös mikroympäristöä eli mikrobeja, joissa tulevaisuudessa voi piileä lääke sairauksia vastaan.

Vartiosaaren tulisi olla kaikkien kaupunkilaisten ja turistien helposti tavoitettavissa oleva virkistys- ja luontomatkailukohde, koska luontokontaktit ovat tärkeitä ihmisten mielenterveydelle sekä puolustusjärjestelmälle. Erityisesti nopeasti kasvavassa kaupungissa helposti saavutettavat viheralueet ovat elintärkeitä ihmisten terveyden kannalta.

Vartiosaaren rakentamissuunnitelmasta olisi yllä mainituista syistä luovuttava. Teidän, Helsingin päättäjänä tulisi nähdä, että tällainen kaupungin alueella sijaitseva luontoparatiisi on kansainvälisestikin tarkasteltuna ainutlaatuinen helmi, jota ei kerran hukattuaan saa enää koskaan takaisin. Helsingissä on tilaa rakentaa muualle, jos tahtotilaa vain löytyy – mitään pakkoa ei ole luonnontilaista saarta pirstaloida ja eläimiltä siten elintilaa vallata.

Vetoamme Teihin, Hyvä päättäjä, että äänestätte Vartiosaaren säilyttämisen ja virkistystoiminnan kehittämisen puolesta. Tällä osoitatte, että Helsinki on kaupunkiluonnostaan aidosti välittävä, Pohjolan vihreä kaupunki.

Vartiosaaren luonnon puolesta,

FT Johanna Vendelin, biotieteiden tutkija

Antti Lehto, AMK liiketalouden opiskelija

Päivi Kerko, luokanopettaja ja biologian opettaja

MMM Minna Partti, ympäristöasiantuntija

Vartiosaari – luonnonkaunis kaupunkisaari puskutraktorin reitillä

Vartiosaari on yksi Helsingin monimuotoisimmista luontokohteista. Suurin osa saarta on Helsingin kaupungin omistuksessa, mutta kaupunki on kuitenkin päättänyt sulkea saaren suurelta yleisöltä. Kesällä saarelle toki pääsee yhteysaluksella Hakaniemen torilta kaksi kertaa päivässä, mutta syksyn tullessa ainoa keino päästä saarelle on liftaaminen Reposalmesta saaren asukkaiden venekyytiin. Asukkaat ovat ystävällisiä ja ottavat kyllä mielellään liftarit kyytiinsä, mutta jos heihin ei ole kontakteja, niin aikaa kannattaa varata enemmänkin Reposaaressa oleskeluun siltä varalta, että kyytiä ei aivan heti ilmaannu.

thumb_dsc_0784_1024Avataan Vartiosaari suurelle yleisölle ja kehitetään sitä kaikkien yhteiseksi virkistysalueeksi. Rakennetaan vaikka riippusilta Reposalmesta Vartiosaareen. Eihän rakenneta siltaa kuitenkaan puskutraktoreille.