Uusi alkoholilaki – holhouspolitiikan huipentuma

Julkaistu US:ssa 28.11.2016

Suomessa on syvään juurtunut usko holhoavan alkoholipolitiikan ylivertaisuuteen alkoholin aiheuttamien kansanterveydellisten haittojen ehkäisyssä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on valjastettu suoltamaan holhouspolitiikkaa tukevia lausuntoja ja raportteja. Vitkuttelu alkoholilakiesityksen kanssa kuuluu asiaan. Koska kyse on suomalaisten tunteita kuohuttavasta asiasta, päätettiin lakiesitys tuoda eduskuntaan vasta kuntavaalien jälkeen.

Suomi on osa EU:ta, mutta haraa epätoivoisesti eurooppalaista vapautta vastaan. Me täällä Pohjolan Impivaarassa haluamme ”omintakeiseen kansanluonteeseen” vedoten kieltää vapaan alkoholikulttuurin ja samalla pönkittää Alkon monopoliasemaa. Kun viinarallia Viroon ei saa kiellettyä, ja  valtio toisaalta tukee juopottelureissuja matkustajalaivoille myönnettävien yritystukien muodossa, niin kieltolistan ainoaksi vaihtoehdoksi jäi alkoholin nettikaupan kieltäminen – tai ainakin yritys kieltää nettikauppa. EU:n tuomioistuin sitten päättäköön, onko tämä EU:n kilpailulainsäädännön mukaista.

Valitettavasti sosiaali- ja terveysministeriön kansanterveystyö alkoholihaittojen ehkäisemiseksi on täysin epäuskottavaa. Päihteiden aiheuttamia haittoja pitäisi ehkäistä ja samalla alkoholiverotuksen tuomista euroista olisi pidettävä kiinni. Valtion harjoittama kaksinaismoralismi – vaikka onkin koko nykyisen alkoholipolitiikan tunnetuimpia epäkohtia – saa poliitikkojen toimesta jatkua yhä edelleen. Uudessa lakiesityksessä ei ole ainuttakaan kohtaa, joka horjuttaisi Alkon monopoliasemaa. Kuitenkin Alkon monopolin ylläpitäminen nakertaa jatkuvasti koko kansanterveystyön uskottavuutta.

Tilastojen valossa Suomen holhoava alkoholipolitiikka ei ole johtanut vapaampaa alkoholikulttuuria noudattavia maita pienempään alkoholin kulutukseen, mikä ilmenee  esimerkiksi WHO:n maailmanlaajuisesta alkoholinkulutuksen raportista. Alkoholinkulutus henkeä kohden (litraa puhdasta alkoholia) vuosina 2008-2010 oli Suomessa 12,3, Virossa 10,3, Saksassa 11,8, Ranskassa 12,2 ja keskimäärin koko EU-alueella 10,9. Suurempi alkoholinkulutus korreloi alkoholihaittojen kanssa, mutta tiukempi holhous (alkoholin saatavuuden rajoittaminen ja kireä verotus) ei näiden tilastojen valossa näytä korreloivan vähäisemmän alkoholinkulutuksen kanssa.

Uusi alkoholilakiesitys on pelkkää tyhjänpäiväistä näpertelyä. Höllennyksiä toisaalla yritetään kumota tiukennuksilla toisessa kohdin. Yksi erikoisimmista ratkaisuista on kaupassa myytävien juomien prosenttirajan nosto 4,7%:sta 5,5%:n. Tämä sallisi ns. nelosoluen tulon kauppoihin – ”nelosolut” tosin poistui alkoholilaista jo 1994, yli 20 vuotta sitten. Todellinen uudistus järjellisempään suuntaan olisi ollut kaikkien vahvojen oluiden ja viinin myynnin salliminen kaupoissa ilman keinotekoista prosenttirajaa. Vahvoilla oluilla tarkoitan olutharrastajien suosimia erityyppisiä oluita, joihin tavallinen Koffin punaisen tai Karhun nelosen suurkuluttaja ei edelleenkään koskisi niiden kalliimman hinnan vuoksi.

Perusasetelma ei uudessa alkoholilaissa ole muuttumassa miksikään: Suomessa on tulevaisuudessakin valtion monopoli, Alko. Kuitenkin meidän olisi jo vähitellen ymmärrettävä, ettei Suomi voi loputtomiin leikkiä olevansa Pohjolan perukoiden suljettu systeemi, joka toteuttaa Euroopan Unionin keskeistä periaatetta eli tavaroiden vapaata liikkuvuutta silloin, kun se sille sattuu sopimaan. Parempi olisi suosiolla yhtenäistää käytäntöjä muun Euroopan kanssa. Ensimmäinen askel todellisen uudistumisen tiellä olisi Alkon yksityistäminen. Voin vain kuvitella, miten monta kertaa jono ulottuisikaan korttelin ympäri, kun katajainen kansa tuulipuvuissaan ryntäisi osallistumaan tähän todelliseen kansallisantiin. Monopoli-Alkosta eroon pääseminen tietäisi loppua myös valtion kaksinaismoralismille. Kansanterveystyön tekeminen voitaisiin aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja jos alkoholia ei valtion toimesta mystifioitaisi, voisi kansalaisten suhtautuminen alkoholiin muuttuakin pikku hiljaa. Kenties alkoholi ei tulevaisuudessa enää olisikaan päivänpolttava puheenaihe.

Kannatan vaihtoehtoista alkoholipolitiikkaa: sallitaan vapaampi alkoholin nauttiminen kansalle, samalla kun kohdistetaan ennaltaehkäisevä päihdetyö tehokkaammin oikeaan osoitteeseen: syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin ja pitkäaikaistyöttömiin.

Populismi, Trump ja tulevaisuuden näkymät

Julkaistu US:ssa 15.11.2016

Trumpismin ja loputtomien vaalianalyysien jatkoksi nostan esiin osuvan analyysin USA:n vaalien tuloksesta ja pohdin, mitä tapahtuu liberalismille.

Populismin nousu

 

Politiikan tutkija Mari K. Niemi analysoi vaaliaamuna Twitterissä: ”Brexitille, jytkylle ja Trumpille on yhteistä se, että kaikkia yhdistää populistinen kampanjointi, siis kansalaisten tyytymättömyys ja se, että heidät ohjataan eliittejä vastaan.” Hän jatkaa Ylämaan kettu -blogissaan:

 

”Donald Trumpin presidenttikampanja oli oppikirjaesimerkki onnistuneesta populistisesta operaatiosta. Sen ytimessä on tulkinta kansan ja eliitin sovittamattomasta vastakkainasettelusta. Pääviestinä on tarina korruptoituneesta eliitistä, petetystä, unohdetusta ja ylenkatsotusta kansasta sekä pelastajasta, joka asettuu kansan rinnalle ja johdattaa tämän parempaan tulevaisuuteen.”

 

Populismille on tyypillistä myös se, että kaikkia ”lupauksia” ei tarvitse toteuttaa. Nyt on käytännössä annettu poliitikoille mandaatti puhua niitä näitä kampanjansa aikana ilman velvoitetta edes yrittää toteuttaa asioita sellaisenaan. Ilmaan heitetyt vaalilupaukset voi vastedes laittaa populismin piikkiin. Valituksi tultuaan voi huoleti olla toteuttamatta niitä ilman, että saisi takinkääntäjän maineen. Trumpin tapauksessa on toki hyväkin, jos kaikki hänen vaalilupauksensa eivät toteudukaan.

 

Tulevaisuuden näkymät

 

Onko nyt syytä vavista, kun Amerikassa johtoon astuu arvaamaton ja poliittisesti tuntematon Trump? Kovin hyvää ei ainakaan voi seurata vallan keskittymisestä republikaaneille. Edustajainhuoneen ja senaatin republikaanienemmistö on jopa suurempi ongelma kuin Trump presidenttinä. Kun vallan saavat konservatiivit, on liberalismi uhattuna. Samaan huomioon päätyi Heikki Aittokoski HS:ssa julkaistussa esseessään: ”Liberaali demokratia on kriisissä, jos liberaalilla tarkoitetaan vapaamielisyyteen ja avarakatseisuuteen perustuvaa poliittista järjestelmää, jossa yksilön vapauksilla ja vähemmistöjen suojalla on todellinen arvo.”

 

Mitä tapahtuu USA:ssa: kielletäänkö abortit, mitä tapahtuu vähemmistöjen oikeuksille, miten käy laittomien siirtolaisten?

Onko koko maailman liberaalien syytä olla huolissaan omien arvojensa puolesta?

Minulle tämä on merkki siitä, että yksilönvapauden ja vähemmistöjen oikeuksien puolesta on puhuttava entistä äänekkäämmin, joko poliittisesti tilaa raivaamalla järkiargumentein, tai kansalaisaktivismin kautta. Oli keino kumpi hyvänsä, avarakatseisuuden on voitettava suvaitsemattomuus! Kun annamme liikkumatilaa toisillemme ja hyväksymme erilaisuuden, annamme myös koko yhteiskunnalle edellytykset hyvinvointiin. Poteroituminen vie venettä vastakkaiseen suuntaan.

 

 

 

Guggenheimin maagiset mustat kuutiot

Julkaistu US:ssa 20.11.2016

Guggenheim-museon uusin rahoitusehdotus on Helsingin kaupunginhallituksen käsiteltävänä jo maanantaina. Siksi on ajankohtaista peräänkuuluttaa järjen käyttöä Helsingin päättäjiltä. Guggenheim Helsinki Tukisäätiön täysin pokkana esittelemä 550 000 kävijän vuotuinen turistiodotus luo täysin epärealistisia mielikuvia museon vaikutuksesta Helsingin talouteen. Ollaanko tässä nyt sortumassa populistiseen johdatteluun asiallisen päätöksenteon sijaan?

Mikä pahinta, näinkin utopistiseen turistimassaan pohjautuvalla talouslaskelmalla museo itsessään olisi todennäköisesti tappiollinen, mistä pitää huolen museon korkeat toimintamenot, jotka ovat 11,6 miljoonaa euroa vuodessa. Myös Grahn-Laasosen lupailema 1,3 miljoonan euron valtiontuki on epävarma, koska Guggenheim Helsinki ei omien kokoelmien puuttumisen takia täytä kriteerejä. Tämä osuus uhkaisi tulla Helsingin kaupungin kontolle.

Miksi  550 000 uuden turistin vierailua Helsingissä voi pitää täysin hatusta tempaistuna toiveajatteluna? Siksi, että Berliinin Guggenheim-museo veti n. 130 000 turistia vuodessa ja Las Vegas n. 150 000-160 000. Nämä määrät eivät kuitenkaan tehneet museoista kannattavia – niinpä ne jouduttiin sulkemaan. Näin tapahtui sellaisissa kaupungeissa, jotka jo ennestään ovat suhteellisen vetovoimaisia. Samaa ei voi sanoa Helsingistä tai Suomesta, joita turistit suorastaan karttavat kansainvälisten vertailujen perusteella.

Tätä taustaa vasten tuntuu varsin epäilyttävältä se tapa, jolla Guggenheim Helsinki Tukisäätiö yrittää rauhoitella ihmisiä,  jotka ovat kyseenalaistaneet säätiön ottaman 35 miljoonan lainan takaisinmaksukyvyn. Säätiö toteaa huolettomasti näin:

Pankki on kiinnostunut ensisijaisesti siitä, että lainan korot pystytään maksamaan. Esimerkiksi lainan korkojen kattamiseen tarvittaisiin vain 175 000 kävijää vuodessa.”

Berliinin ja Las Vegasin esimerkit osoittavat, että pelkkä Guggenheim-brändi ja taide eivät riitä. Bilbaon Guggenheim-museon suosiossa on pitkälti kyse ainutlaatuisesta arkkitehtuurista, mikä on sen vetovoimaisuuden (1 miljoonaa turistia vuodessa) ensisijainen syy. Seinien sisällä oleva taide on toissijaista. Kuvitellaanko täällä Helsingissä nyt siis aivan vakavissaan, että mustat kuutiot merenrannalla olisi jotain niin erikoista ja ainutlaatuista, että turistien määrällä ei olisi mitään rajaa?

Ei ihme, että mukaan yksityisiksi rahoittajiksi on lähtenyt lähinnä sellaisia rikkaita liikemiehiä, joille oman nimen saaminen julkisuuteen ”taiteen ja turismin edistämisen” nimissä on tärkeämpää kuin mahdolliset tappiot, jotka eivät heidän omaa talouttaan kaataisi. Lisäksi rahoittajiksi on ilmoittautunut vakavaraisia yksityisiä säätiöitä ja valtion omistamia firmoja. Huono diili kaikenkaikkiaan, minkä todelliset pääomasijoittajat ovat älynneet ja siksi ovat jättäytyneet pois.

Helsingin kaupungilta odottaisin vastuullisuutta verorahojen käytössä. 80 miljoonan euron investointi ja sen päälle 35 miljoonan euron suuruisen riskilainan takaus sekä tilakustannuksista vastaaminen todennäköisesti rankasti tappiollisessa hankkeessa on erittäin vastuutonta toimintaa.

Miksi emme Helsingissä Guggenheimin sijaan panostaisi enemmän jo olemassaoleviin museoihin? Meillä on jo nyt monipuolinen museotarjonta, jota tuleva Amos Rex täydentää. Museot kuitenkin kärsivät rahapulasta, koska valtionosuudet ovat laskusuunnassa. Kansainvälisten huippunäyttelyiden järjestelyissaä avustaminen – niiden mahdollistaminen – voisi olla sellaista toimintaa, mikä voisi maksaa itsensä takaisin. Muussa tapauksessa julkisen rahan käytölle täytyy olla vankat perusteet. Sanotaan lähtökohtaisesti jyrkkä EI kaikenlaiselle verorahojen riskisijoittamiselle.

Toivoa sopii, että viimeistään Helsingin kaupunginvaltuusto tekee järkevän päätöksen Guggenheim-asiassa. Naulat arkkuun ja haudataan vihdoin viimein koko epätoivoinen projekti. Keskitetään voimamme Helsingin oman brändin vahvistamiseen – mihin ei kuulu kaupunginjohtajan kunniaksi rakennettavat jättimonumentit.