Hankintapäällikkö syö pöydästäsi

Julkaistu US:ssa 26.1.2017

Helsingissä paljastui viime viikolla käsittämättömän laaja korruptiovyyhti, jonka päätekijän, aiemman opetusviraston tietohallintopäällikön, epäillään vetäneen välistä useita miljoonia euroja mm. koulujen tietotekniikkahankintoihin korvamerkittyä rahaa.

Tapauksen yhteydessä HS vihjaili, että kyseessä on kuitenkin laajempi ongelma koulujen ja opetusviraston välillä”Kentällä havaitut puutteet on järjestelmällisesti sivuutettu, mikä osaltaan mahdollistaa vilpin. Jos koululta tulee vaikka viestiä oudoista tvt-tekniikkaeristä, joita kukaan ei ole pyytänyt, viesteihin suhtaudutaan ylimalkaisesti ja asiaa ei kunnolla selvitetä”, kuvailee lähde viraston sisältä.

Nimettömän opettajan mielipide: ”Opetusviraston hallinnon toimintakulttuuri on pakottava, käskyttävä ja ylhäältä alaspäin toimiva.”

Tätä opettajan näkemystä vahvistaa opetusviraston tiedotus korruptioasiasta. Opetusvirasto tiedotti korruptioepäilyjen tultua julki, että se on uudistanut tietotekniikkahankintojaan koskevia tilauskäytäntöjään jo keväällä 2016. Osa näistä uusista käytännöistä vaikuttaa ulospäin ihan hyviltä uudistuksilta, kuten budjettiseuranta ja koulukohtainen tilausjärjestelmä. Kuitenkin opetusvirasto lisäksi vaatii, että koulujen ja viraston tietotekniikkalaitteista tehdään jatkossa inventointi neljästi vuodessa.

”Aiemmin on edellytetty, että inventointi tehdään vuosittain. Seurantaa tullaan myös lisäämään.”

Helsingin koulut opetusviraston tehovalvonnassa (ei kuvassa oleva)

Reaktio on tyypillinen virastoreaktio. Aletaan kyttäillä asiakkaita tarkemmin, kun muutakaan ei osata tehdä. Tämäntyyppinen virkamiesmentaliteetti on varsin tuttua esim. TE-toimiston asiakkaille. Opetusviraston mielestä kyttäyksen lisääminen on vastaus ongelmiin. Nyt on hämärtynyt se tosiasia, että veronmaksajien rahojen mahdollinen kähmijä oli tässä tapauksessa hankintapäällikkö eikä koulujen henkilöstö. Neljä kertaa vuodessa tapahtuva inventointi lisää koulujen työtaakkaa aivan tarpeettomasti. Myös ”seurannan lisääminen” tarkoittaa lisää töitä niin virkamiehille kuin koulujen vastaaville henkilöille. Toisin sanoen: lisää valvontaa ja byrokratiaa.

Opetusviraston on syytäkin katsoa itseään peiliin, kun ei ole piitannut koulujen ilmoittamista epäselvyyksistä hankinnoissa ja tällaisen sormien läpi katselun on annettu jatkua kymmenen vuotta. Nythän ei ole kyse aivan pikku summista, vaan miljoonista euroista. Opetusvirastossa ei vain ole välitetty koko asiasta, kun kyse ei ole omista rahoista vaan veronmaksajien rahoista. Ongelma on ennen muuta välinpitämättömät ja leipiintyneet virkamiehet.

Opetusviraston tapaus ei ole suinkaan ainoa laatuaan, koska viime syksynä käräjäoikeus tuomitsi Helsingin rakennusvirastoa vuosia huijanneen lahjusringin pääpukarit toiminnastaan. Kaupungilta huijatun rahamäärän arvo oli 540 000 euroa.

Kyttäyksen lisääminen ei ole kenenkään etujen mukaista. Avoimuus ja asiantuntijuus hankinnoissa sekä jouhevampi yhteistyö koulujen ja opetusviraston välillä voisi auttaa asiaa. Julkaistaan hankinnat vaikka kaikkien nähtäväksi, kuten valtuutettu Otso Kivekäs ehdotti. Koulut voisivat tiedottaa avoimesti myös vanhemmille, mitä hankintoja kouluissa tehdään. Ei rakenneta uusia tai vahvisteta vanhoja norsunluutorni-tyyppisiä asetelmia, vaan yritetään purkaa niitä!

Helsingissä on nyt syytä perata opetusviraston lisäksi kaikkien muidenkin virastojen käytännöt, ettei uusia kavallus/korruptiotapauksia putkahtaisi esille niin kuin sieniä sateella.

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen kuntavaaliehdokas 2017, joka ajaa avoimuutta päätöksentekoon Helsingissä.

Mechelininkadun lehmusten kaataminen

Lehmusvanhus Etelä-Haagassa

Mechelininkadulla hurisi viime viikolla moottorisaha siihen tahtiin, että kertalaakilla lähtöpassit sai koko kadun lehmusrivistö. Tämä temppu sen takia että, tielle rakennetaan pyörätiet. Myös ajokaistoja kavennetaan. Nykyinen liikennesuunnittelu on armoton lähiluontoa kohtaan. Kyseiset lehmukset eivät kuitenkaan olleet niin lahoja, että ne olisi siitä syystä täytynyt kaataa. On tietysti hieno asia, että pyöräkaistojen määrä kaupungissa kasvaa, mutta millä hinnalla? Minä itse pyöräilijänä tykkään ajella erityisesti sellaisilla reiteillä, missä on vanhoja jalopuita ympärillä (hyvänä esimerkkinä Aleksis Kiven katu). Puut ovat mukavia maisemassa myös, jos katsot kaupunkiasuntosi ikkunasta ulos. Helsingin kaupunkisuunnittelu ei kuitenkaan ota huomioon mahdollista asukkaiden viihtyisyyttä ja jos joku sanoo sanansa suunnittelua vastaan, niin todetaan, että ”kehä kolmosen ulkopuolella luontoa on riittämiin.” On tietysti totta, että varmasti siinä on vaihtelua, kuinka paljon ihmiset arvostavat lähiluontoa – kaikille se ei ole tärkeää. Mikä oikeus betonia rakastavilla ihmisillä kuitenkaan on viedä loputkin luonto sitä arvostavilta? Oliko lehmusten kaataminen tässäkin tilanteessa varmasti ainoa ratkaisu, vai olisiko olut muitakin ratkaisuja?

Korjaus 25.1.2017: Rakennusvirasto tviittasi, että lehmusten kaatamisesta liikkuu huuhaa-tietoa. Lehmukset eivät olisi kestäneet mm. vesiputkien uusimista. 

Tähän tietoon on uskominen, mutta oliko tiedotus asiasta vaillinaista, kun nyt sai olla HSMetron uutisoinnin varassa? Joka tapauksessa lähiluontoa kannattaa tarkkailla, koska Helsingin uusi yleiskaava on armoton!

Bernerin iikenneverkkofarssi

23.1.2017  Liikenneverkkofarssi ohi – valtakunnassa kaikki hyvin. Autoverosta emme luovu! Blogikirjoittajan tulee joskus olla hyvinkin nopea, tai tilanne ehtii jo rauhoittua :-). Tästä voit kuitenkin lukea ajatukseni mm. autoverosta sekä tieverkon yhtiöittämisestä. Lisäksi voit kerrata liikenneverkkofarssin tapahtumien kulun:

Kun liikenneministeri Anne Berner esitteli (19.1.2017) pitkään odotetun liikenneverkon uudistuselvityksensä, hyydytti hän samalla autokaupan populistisella autoveron poisto -puheillaan. Liikemiesjohtoinen hallitus (viittaan tässä  Berneriin, sekä Sipilään hänen taustallaan) taisi nyt olla kuutamolla siitä, miten politiikassa toimitaan. Puheet tulisi asettaa tarkoin, jottei seurauksena ole turhat markkinahäiriöt.

Autoveron poisto olisi sinällään erittäin tervetullut uudistus. Minua lähinnä kummastuttaa lehtien jutut siitä, miten autoveron poisto olisi pelkästään kauhistuttava asia tyyliin: ”Jokainen, jolla on auto häviää.” Kolikon toinen puoli on nimittäin se, että autoveron poistuessa myös uusien autojen hinta alenisi. Sekä käytettyjen että uusien autojen hinnat alenisivat, ei pelkästään toisten. Hinta ei alenisi kuitenkaan autoveron verran, se on liian yksioikoista ajattelua.  Miksi hintojen aleneminen pelottaa niin kovasti? Ei autojen maailmanmarkkinahinta mihinkään alene, vaikka Suomen kateusvero poistettaisiinkin.

Suomessa käytössä oleva autovero on selkeästi haitallinen vero. Autovero on aiheuttanut sen, että Suomessa on eräiden lähteiden mukaan jopa Euroopan toiseksi vanhin autokanta. Autoveron poistaminen takuuvarmasti kiihdyttäisi autokauppaa. Mikäli autokantaa saataisiin uudistettua, nousisi ennen muuta liikenneturvallisuus, sillä uudemmat autot ovat testien mukaan vanhoja autoja turvallisempia. Se että laskisivatko myös autojen päästöt on kyseenalaisempaa, koska lähimenneisyydessä paljastuneet suurten autovalmistajien päästöhuijaukset viittaavat lähinnä siihen, että vähempipäästöiset autot ovat pelkkää silmänlumetta. Oletusarvoisesti päästöt kuitenkin vähenisivät, kun kaikkein huonokuntoisemmat ja vanhimmat kärryt poistuisivat Suomen teiltä.

Petteri Orpo ehti tyrmätä tikkana autoveron poiston, kun autokaupan hyytymistä alkoi auringon noustessa ilmetä: ”Muutosta autoverotukseen ei ole odotettavissa tällä vaalikaudella.” Bernerin esittämän valtion liikenneyhtiön aloittaminen vuoden 2018 alussa oli siis pelkkää toiveajattelua, jolle ei löytynyt kaikupohjaa todellisuudesta. Ylirealistisen kireä aikataulu lienee koko esityksen suurimpia heikkouksia. Lieneekö liikenaiselta unohtunut lainvalmistelun kimurantti luonne? Uusia lakeja ei noin vain liukuhihnalta rykäistä kasaan. Myös poliittinen päätöskoneisto tuppaa olemaan hidas, erityisesti mikäli kyse on verotuksen muutoksista. Eikä se nyt muutenkaan sovi, että liikenneministeri menee kansalle lupailemaan verotuksen muutoksia ilman, että keskustelisi asiasta valtiovarainministeriön kanssa.

Tilanne näytti jo hetken Bernerin sooloilulta, minkä valtiovarainministeri paikkasi. Mutta, mitä vielä! Berner tuli uudestaan esiin ja vilautti tänä vuonna autonsa hankkiville mahdollista 100 miljoonan euron ”hankintukea”.  Berner vahvisti edelleen näillä puheillaan autokaupan markkinahäiriötä.  Tuntui vähintään siltä, että valtiovarainministeri ja liikenneministeri esittivät kilpaa omiaan – ilman kapellimestaria.

Eiköhän Bernerin hankintuki-puheita seurannut valtiovarainministeri Orpon julkinen tyrmäys asialle: ”Hankintatukea ei tule.” Hallituksen toiminta alkoi vaikuttaa jo suoranaiselta farssilta: keskustelua median välityksellä. Itseaiheutetut markkinahäiriöt sekä kansan kuohunta on kuitenkin otettava vakavasti, ja ilmeisesti Sipiläkin tämän viimeinkin hoksasi, koska hän vihelsi pelin poikki. Seurasi farssin loppuhuipennus. Ministeri Berner tiedotti julkisuuteen: ”Liikenneverkkoyhtiön selvitystyöt on keskeytetty”.

Tästä sitten jatketaan ilmeisesti ensi vaalikaudella. Vaalien alla toki kaikenlainen medikohu on syytä lopettaa, jottei puolueen (Keskusta) maineeseen tule tahroja. On hyvä lykätä kaikki suuremmat päätökset vaalien tuolle puolen – annetaan hitaan tuhertamisen jatkua.

———————————————————-

Jälkipyykki: Kolme Bernerin esityksen ongelmaa

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että koko liikenneväylien yhtiöittämishankkeessa oli pohjimmiltaan kysymys siitä, miten hallitus saisi ovelasti siirrettyä valtion velkoja budjetin ulkopuolelle. Kun keinot valtion velan taittamiseksi näyttävät loppuneen, niin hallitus on alkanut miettiä kepulikonsteja, joilla velat saisi piilotettua. Tässä tilanteessa kysymys olisi teiden korjausvelasta sekä tulevista tieverkon investointiveloista. Tällainen suhmurointi alkaa vaikuttaa samalta kuin meno Kreikassa taannoin. Nimittäin liikenneyhtiönkin velka olisi todellisuudessa julkista velkaa, mikä teiden käyttäjillä maksatettaisiin takaisin. Myös Juhana Vartiainen vahvisti, mistä on kyse hallituksen toimissa: Ohituskaista ja verotusoikeus ohi eduskunnan.

Liikenneverkkojen yhtiöittämistä Bernerin esittämällä tavalla ei tule tulevaisuudessakaan hyväksyä siitäkään syystä, koska kyseessä näyttäisi olevan omaisuuden siirto maakunnille (35% omistajaosuus Live Oy:stä). Liikenne on ollut yksi parhaimmista valtion lypsylehmistä. Veroja ja maksuja liikenteestä kerätään 7,8 miljardin edestä, mutta teiden kunnossapitoon tästä summasta käytetään vain 1,6 miljardia. Nyt kepulaiset tarjoaisivat osaa lypsylehmän utareista suoraan maakuntien käyttöön. Suuri epäilykseni on, että edelleenkään kaikki liikenneraha ei siirtyisikään sinne minne kuuluisi – liikenneverkon uusimiseen ja kunnossapitoon – vaan tavalla tai toisella maakunnille tarjoutuisi mahdollisuus lypsää ämpärin ohi omaan pulloon. Mikäli IS:n Näkökulmaa on uskominen, Bernerin suunnitelma sisälsi myös rataverkon kulujen maksattamisen autoilijoilla.

Vielä lopuksi: Anne Bernerin esitys olisi tarkoittanut toteutuessaan välivaihetta kohti laajamittaisempaa paikannukseen perustuvaa liikennevalvontaa. Valvonnan ulkopuolelle jättäytyminen olisi tehty käytännössä kalliimmaksi kuin aikaperusteiset maksut. Kuitenkin vapaa liikkuminen on yksi niistä perusoikeuksista, joista kansalaisten kannattaisi pitää kiinni viimeiseen asti – valtio on nimittäin epäluotettava ja luonteeltaan oikutteleva renki.

Helsingin yleiskaava jyrää lähimetsät ja virkistysalueet

Julkaistu US:ssa 14.1.2017

Helsingin uusi yleiskaava tuo kasvavaan kaupunkiin lisää asuntoja, mutta millä hinnalla? Luontoasiantuntija Keijo Savola selvitti Suomen kuvalehdelle (julkaistu 12.1.2017), mitä uusi yleiskaava tarkoittaa Helsingin metsäalueiden kannalta. Huolestuttavaa on, että selvityksen mukaan vain kolme laajempaa metsäaluetta 30:stä on täysin suojattu rakentamiselta. Muissa tapauksissa yleiskaavan epäselvät pikselit mahdollistavat metsäalueiden nakertamisen rakentamisen tieltä.

vartiosaari_luontopolku
Vartiosaaren luontopolku – lähiluontoa parhaimmillaan

Helsingin nykyisillä päättäjillä näyttää olevan harhainen käsitys virkistys- ja metsäalueiden tarpeellisuudesta alueen asukkaille. Kuvitellaan, että metsää on rajaton määrä Kehä kolmosen tuolla puolen ja että siksi lähimetsät eivät olisi tärkeitä. Tosiasiassa Etelä-Suomessa vain 1% metsien pinta-alasta on suojeltua metsää. Maailmanlaajuisesti biodiversiteetin kiihtynyt häviäminen, ”kuudes sukupuuttoaalto”, on yksi maapalloa uhkaavista suurista ongelmista. Miksi Helsingissä ajatellaan, että ”tämä ei koske meitä”?

Kosketus luontoon on tärkeää ihmisen terveyden kannalta. Torontossa tehty tutkimus osoitti, että ihmiset, joiden asuinkorttelissa on yli 10 puuta, ovat terveempiä kuin puuttomien kortteleiden asukkaat. Myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet, että tämäntyyppinen terveysvaikutus voisi välittyä kasviston mikrobien kautta. Erityisen tärkeitä luontokontaktit ovat lapsille, joiden immuunipuolustus on vasta kehittymässä. Luontokontaktien puutteen on esitetty olevan allergioiden ja monien kroonisten sairauksien taustalla. Metsät vaikuttavat positiivisesti myös ihmisten mielenterveyteen.

Helsingin kaupunginvaltuutetut jättivät lukuisia ponsia yleiskaavan hyväksymisen yhteydessä. Nämä ponnet tulee käydä läpi, ennen kuin tietyn virkistysalueen rakentamiseen voidaan ryhtyä. Välttämättä ponsia ei ole kuitenkaan kaikille arvokkaille metsäalueille. Nyt olisi ensiarvoisen tärkeää, että Helsingin luonnonystävien ääni tulisi paremmin kuuluviin seuraavassa valtuustossa, jotta saamme säästettyä niin paljon kallisarvoista luontoa rakentamiselta kuin mahdollista.

Vartiosaari ja Keskuspuisto ovat kaksi tärkeää esimerkkiä suojelemisen arvoisista luontokohteista Helsingissä. Haluan Helsingin olevan jatkossakin terveiden ihmisten kaupunki, jossa ihmisillä ja heidän lemmikeillään on mahdollisuus nauttia myös lähiluonnosta. Rakentaminen ei saa tapahtua ihmisten terveyden ja viihtyvyyden kustannuksella tai vaarantaen paikallista luonnon monimuotoisuutta.

Liberaalipuolue esittää vaihtoehdoksi viheralueiden rakentamiselle rakentamista korkeammalle sekä tyhjien toimistotilojen nopeutettua  kaavoittamista asunnoiksi. Kirjoittaja on ehdolla kuntavaaleissa Helsingissä.