Tohtorityöttömyys

Tämä kirjoitus löytyy myös Facebook-seinältäni 15.5.2017:

Annoin haastattelun Talouselämälle aiheesta tohtorityöttömyys.

Itse haluan tuoda julkisuuteen erityisesti Suomen tieteen kurjan tilan, missä huippututkimustakin ajetaan suruitta alas. Sanomatta jäi, että tutkimusryhmäni oli onnistunut hankkimaan myös huomattavan määrän yksityistä ja/tai EU-rahoitusta, mutta ei silläkään ole merkitystä silloin, kun laitoksen oma strategia painaa enemmän ja ”rönsyistä” halutaan eroon. Tällainen mielivaltainen tieteen alasajo on yksi syy miksi Suomeen tarvittaisiin parempaa tiedepolitiikkaa. Sellaista politiikkaa, joka huomioisi myös tutkimuksen laadun. Ulkopuolisen rahoituksen määrä voisi toimia myös jonkinlaisena mittarina sille, minkälaiselle tutkimukselle on kysyntää.

Lähes 50% työttömistä tohtoreista on pitkäaikaistyöttömiä. Se minuakin ihmetyttää, että tohtoreilla ei ole suurempaa kysyntää yksityisellä sektorilla. Tutkijakoulutuksen tarkoitushan on (joidenkin lähteiden mukaan) tuottaa tohtoreita myös yksityisen sektorin tarpeisiin. Koulutus ei silti käytännössä vastaa yksityisen sektorin tarpeita eikä verkostoituminen yksityisen sektorin suuntaan ole helppoa, mikäli tutkimuskonsortioissa on mukana vain akateemista väkeä.

Oman yritystoiminnan pystyttäminen on yksi ratkaisuista, mutta ideat kypsyvät välillä hitaasti. Mahdollisen uudelleenkouluttautumisenkin kanssa pitää olla myös tarkkana, jotta opiskelu on sivutoimista eikä siten menetä ansiosidonnaisia päivärahoja. TE-toimisto ohjaa ihmisiä kohti passiivisuutta, joten sitä vastan on kaikessa hiljaisuudessa taisteltava.

 

Elämää kuntavaalien jälkeen

Olen ollut poliittisessa toiminnassa mukana vuoden verran. Ensimmäiset vaalit sujuivat ”mukavissa merkeissä”. 143 ääntä ei ole vielä paljoa Helsingissä, mutta oma taustani (yksi vuosi mukana pienpuoluetoiminnassa; ei julkisuutta eikä vaalirahoitusta) huomioiden, tulos on kelpoinen. Vaalikampanjointiin en panostanut rahallisesti lähes lainkaan, joten vaalityöni perustui puhtaasti ihmisten tapaamiseen vaalikentällä, vaalikoneisiin ja someaktiivisuuteen. Joitakin blogikirjoituksia kirjoitin vaalien aikana. Lisäksi lähestyin tuttavapiiriäni vaalikirjein. Painatin myös omia flyereita, joita jaoin vaalikentillä.

Pienpuoluetoiminta on luonteeltaan pitkälti kansalaisaktivismia Suuret poliittiset puolueet ovat institutionaalisia toimijoita, jotka toimivat puoluetuen ja lahjoitusvarojen turvin. Sen sijaan pieni Liberaalipuolue toimii etupäässä oman jäsenistönsä rahoituksella. Koko puoluetoiminta on pyörinyt parinkymmenen aktiivin voimin. Sitä taustaa vasten yksi kunnanvaltuutettu ja neljä varavaltuutettua on hyvä suoritus puolueen ensimmäisissä kuntavaaleissa. Tämä tarkoittaa, että olemme mukana tekemässä kunnallispolitiikkaa kesäkuusta lähtien.

Miksi liityin pienpuolueeseen? Olin syvästi turhautunut nykyiseen politiikan tekoon. Viimeisenä niittinä järjettömät koulutusleikkaukset. Maamme tarvitsisi piristysruisketta ja todellisia rakenneuudistuksia, joita nykyiset puolueet etupiiriensä ja ay-liikkeen liekanarussa eivät kykene tekemään. Oma haluni on tehdä jotain hyödyllistä tämän maan hyväksi. Tällä hetkellä jännitän, osuuko jaossa minulle luottamuspaikkaa Helsingin kaupunginvaltuuston jaostosta tai toimikunnasta (varapaikkoja tarjolla). Neuvottelut tältä osin ovat vielä kesken.

Liberaalipuolueen puoluekokous järjestetään 27.5. Suomenlinnassa, jolloin myös hallitus organisoituu uudelleen. Olen ilmoittautunut olevani käytettävissä myös uudessa puoluehallituksessa.

Maakuntavaalit ovat jo ensi vuonna. Niitä silmälläpitäen on ensi kesänä tarkoituksenani osallistua puolueen iskuryhmän kanssa useampaankin kesätapahtumaan. Suunnitteilla ovat mm. seuraavat tapahtumat.

  • 28.5. Maailma kylässä -festivaalit (Helsinki)
  • 10.6. Porvoon Päivät Suomi 100
  • 13.6. Loviisan juhannusmarkkinat
  • 28.-30.6. Puistoblues, Järvenpää
  • 1.7. Helsinki Pride (kulkue)
  • 7.-9.7. Hangon regatta
  • 13.-16.7. Pori Jazz
  • 20.-23.7. Tall Ships Races, Turku
  • 26.8. Wuosisatamarkkinat, Vihti