Kesän projektini: tunnista ja kuvaa 100 luonnonvaraista kukkaa

Maitohorsmat

Sain 4. kesäkuuta aloittamani valokuvausprojektin,”tunnista ja kuvaa 100 luonnonvaraista kukkivaa kasvia Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi”, valmiiksi eilen 18. heinäkuuta. Aikaa tuon kukkamäärän keräämiseen  kului siis puolitoista kuukautta. Projekti alkoi valkovuokoista (huom. myöhäinen aloitusaika) ja päättyi vuohenputkeen. Tämä blogi kertoo projektini taustoista ja sen aikana tekemistäni luontohavannoista. Kokoelmani löytyy kokonaisuudessaan Pinterestistä: https://fi.pinterest.com/johannavendelin/100-finnish-summer-flowers/

Projektin taustaa

Olen omistanut vasta vähän aikaa digitaalisen järjestelmäkameran. Aikomuksena oli uuden kameran myötä opetella myös valokuvaamaan ”oikeasti”. Tämä tavoite alkoi toteutua viime talvena, jolloin aloitin työväenopistolla valokuvauskurssin. Monet minulle aiemmin tuntemattomat kameran säädöt tulivat kevään myötä pikkuhiljaa tutuiksi. Nyt vain pitäisi soveltaa oppeja käytäntöön. Varastin tutultani idean kuvata 100 luonnonvaraista kukkivaa kasvia. Tässä projektissa sain yhdistettyä sekä valokuvauksen, että luonnon monimuotoisuuden tutkiskelun, mikä on toinen suurista mielenkiintoni kohteista.

Raunioyrtti (Pori, Kirjurinluoto)

Alotin kuvaamisen siis kesäkuun alussa ja nyt heinäkuun 18. päivänä sain projektin valmiiksi. Kuvia kertyi lopulta yli sata, mutta toisaalta päädyin poistamaan välistä muutamia numeroituja kuvia, koska totesin niiden olevan enemmän tai vähemmän kaksoiskappaleita. Tämä kertonee osittaisesta tunnistamisen vaikeudesta. Kokonaismäärä on siis lopulta 102. Tietyistä kukista voi olla kaksikin kuvaa (toinen numeroimaton), jos olen toisella kerralla todennut saaneeni paremman otoksen. En ole kasviasiantuntija, joten olen tunnistanut suurimman osan kukista hyödyntäen loistavaa luontoportti-sivustoa, http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/ lähinnä selailumenetelmällä. Myös kasvien latinankieliset nimet on poimittu. ko. sivustoilta. Osa tunnistuksista on tehty tuttuni kokoelmaa nuuskien. Osa tunnistuksista on edelleen epävarmoja, mutta parhaita ”veikkauksia”, joihin pääsin ilman asiantuntijoiden apua. Vartiosaaressa tosin sain apua tunnistukseen luontopolun kiertäneeltä porukalta, joten kiitos siitä! Osa alalajeista on vaikeaa erotella toisistaan, mutta aivan absoluuttiseen tunnistukseen en ole pyrkinytkään käyttämäni ajan puitteissa. Otan mielelläni vastaan kommentteja mahdollisista virheellisistä tulkinnoista.

Kuvauspaikat

Etsiskelin ja kuvasin lähinnä Helsingin alueella: Haaga, Munkkiniemi, Pitäjänmäki, Ruskeasuo, Pasila ja Vartiosaari. Näistä kaupunginosista löytyy tienpenkkaa, merenrantaa, lehtoa (Vartiosaari), Keskuspuisto, niittyä ja kosteikkoa (Haagan alppiruusupuisto). Lisäksi kuvasin mökkini ympäristössä Salon Suomusjärvellä, josta löytyy lähinnä kangasmetsää, metsälammen reunustaa ja metsätien penkkaa. Automatkalla Pohjanmaalla ja Satakunnan alueella täydensin kokoelmaani. Näillä alueilla kuvasin teiden varsilla, vanhan maatalon ympäristössä Kauhajoella ja kosteikossa (Porin Kirjurinluoto).

Vartiosaaren harvinaiset kukat

Helsingin alueella Vartiosaari on yksi suhteellisen koskemattomista luonnontilaisista alueista. Oleskelin Vartiosaaressa pari vuorokautta juhannuksen jälkeen ja useimmat kuvat siellä näpsäisin Vartiosaaren luontopolun varrelta. Maaperä on Vartiosaaressa lehtomaisen rehevää, mutta lisäksi löytyy rantakallioita. Kokoelmani kenties harvinaisin kukka löytyikin

Lehtomaitikka, Melampyrum nemorosum

Vartiosaaresta: lehtomaitikka, jonka levinnäisyysalue Suomessa on melko suppea. Vartiosaaressa lehtomaitikka muodostaa paikoin runsaitakin kasvustoja. Toukokuussa olisi tosin voinut Vartiosaaressa tavata uhanalaisen rantaruttojuuren, Petasites spurius, jonka ainoa vakiintunut kasvupaikka Suomessa löytyy Vartiosaaresta. Helsingin suunnitelmat rakentaa ja ottaa Vartiosaari asuinkäyttöön kuulostavatkin hyvin kyseenalaisilta tällaisen ainutlaatuisen luontosaaren ollessa kyseessä.

 

Vartiosaaren lehtomaitikkaniitty

Missä luuraavat kissankellot?

Honkajoen kissankellot

Lähes jokainen tuntee kissankellon ainakin nimeltä. Lähempi tarkasteluni osoitti kuitenkin, että yksittäiset kellokasvit siellä täällä niityillä osoittautuivat poikeuksetta harakankelloiksi. Heräsi kysymys, että mihin ovat kissankellot kadonneet? Tässä on pieni ristiriita, koska Wikipedian mukaan kissankello on koko maassa yleinen, mutta minä sain autoilla Satakuntaan asti löytääkseni kissankellon. Satakunnassa vastaan tuli pieni päällystetty sivutie Honkajoella, jossa yllättäen oli hyvin runsaastikin kissankelloja tien molemmin puolin noin kilometrin pätkällä. En tiedä, mikä kyseisestä tienpenkasta tekee niin otollisen kasvupaikan juuri kissankellolle, mutta melko varmaa on, että lupiineja ei näkynyt. Valitettavasti lupiinit kuitenkin rehottivat erään saman tien varrella sijaitsevan talon läheisyydessä. Lienee siis ajan kysymys milloin lupiinit lähtevät sieltä leviämään ja luonnonvaraisten kukkien kasvupaikkoja valloittamaan.

Havaintoja tienvarsilta

Päivänkakkarat

Helsingissä pyöräillessäni (lähinnä kesäkuussa) tuijottelin pyöräteiden varsia. Melko monia tavallisia alkukesän kukkia löysinkin aivan kaupunkialueelta. Eräs hienoin keto-orvokkiesiintymä löytyi Ruskeasuolta, kallion kupeesta.

Pitkin Pohjanmaata ja Satakuntaa ajellessa näky tienvarsilla oli paikoin lohdutonta. Lupiinit rehottavat laajoilla alueilla, eikä sitten muuta näkynytkään. Toki niillä alueilla, joilla oli muutakin kasvustoa, näkyi mm. runsaasti maitohorsmaa ja mesiangervoa. Pienempien teiden varsilla esiintyi paikoin runsaastikin päivänkakkaroita tai peltosaunioita. Vaaleanpunaiset laikut kiinnittivät huomioni erityisesti Pohjanmaalla. Kukat paljastuivat virmajuuriksi: lehto- tai rohtovirmajuuri. Jälkimmäisen haju saa kollikissat vauhkoontumaan kiima-aikaan, mutta ihmisillä vaikutus on täysin erilainen: virmajuurirohto rauhoittaa. Varsinais-Suomessa en ole vastaavia laikkuja havainnut. Helsingissä löysin kävelyretkeni aikana yksittäisiä virmajuuria merenrannan läheisyydessä.

Muut havainnot

Helsingin alueella vanha kultuurikasvi, keltano on alkukesästä erityisen runsasta Pasilassa, Keskuspuistossa. Hämeenlinnan väylän alkupäässä sijaitsee melko luonnontilainen niitty, joka oli alkukesänä täynnä lemmikkejä, käenkukkia ja puna-ailakkeja. Samassa puistossa on oja, jonka varrelta löytyi upea keltakurjenmiekka sekä raunioyrttejä (ruotsin- tai rohtoraunioyrtti).

Eräs rantakallio Helsingin Munkkiniemessä tarjoaa yllättäen esittelyn erilaisista minttu/peippi/pillike -tyyppisistä kasveista.

Pillike Munkkiniemen rantakalliolla

Variaatiot lienevät näillä kasveilla yleisiä, niinpä tunnistukset jäivät epävarmoiksi, koska täysin luontoportin kuvia vastaavia kasveja ei löytynyt. Rantakalliot tarjoavat kuitenkin yllättävänkin monipuolisia lajeja aivan Helsingin alueella.

Eräät kaikkein vivahteikkaimmat kokoelmani kukat löytyivät kuitenkin metsälammen sekä yhden metsätien varrelta Salosta: uljas maariankämmekkä, tähtimäinen kurjenpolvi, vivahteikas metsävirna sekä helmeilevä pikkutalvikki. Lisäksi metsälammen rannalla kasvaa runsaasti kihokkeja.

Kuvaukselliset haasteet

Siankärsämö

Kokoelmani alkupään kukkia kuvasin pyöräillessäni Helsingin alueella. Mukanani oli tuolloin vain kännykkäkamera, mistä kameran säädöt ovat hukassa. Niinpä usein kävi

Luhtalemmikki

niin, että tarkennus meni jonnekin muualle kuin piti. Useat kuvat olen sen vuoksi ottanut uudestaan myöhemmin järjestelmäkamerallani. Heinäkuussa otetut kuvat on otettu pelkästään järkkärillä. Erityisen hankalaksi osoittautui keltaisten kukkien kuvaus. Säätöjä piti veivata moneen kertaan, jotta kukat eivät näyttäisi ylivalottuneilta. Varjoisat paikat toivat kuvaukseen oman

Rantakukka. Sorsa osui sopivasti taustalle.

haasteensa. Monet lähitarkennuksistani on tarkoituksella otettu isolla aukolla, jotta kuvaan tulisi kapea syvyysterävyys. Tässä olen ajatellut kuvauksellista puolta, enkä välttämättä ole edes tavoitellut luontokirjan kuvituksen tyyppistä vaikutelmaa lehtinensä kaikkinensa. Tietyt kukat on tosiasiassa helppo tunnistaa pelkästä kukinnosta, mutta lisää syvyyttä olisi jälkikäteen kaivannut erityisesti putkikasvien tunnistukseen, missä lehdet ovat erityisen tärkeitä tunnistuksen kannalta. Projektini aikana onnistuin saamaan iPhotos-kirjastoni täyteen, mikä osoittaa,  että kuvia tuli räpsittyä melko isoja määriä. Säätöjä tuli siis testailtua suuntaan jos toiseen.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *