Ajatuksia tasa-arvosta liberaalin näkökulmasta

Lähdin viime kesänä perustamaan Liberaalinaisia, mikä on Liberaalipuolueen jäsenyhdistyksenä toimiva naisyhdistys. Aluksi pöytälaatikkoon perustetun yhdistyksen perustajina oli myös miehiä. Kun puhetta uuden yhdistyksen perustamisesta tuli, niin siinä ei paljoa vitkuteltu. Säännöt olivat paperilla samana iltana! Yhdistys kuitenkin rekisteröitiin yhdistysrekisteriin naisporukalla, mutta vasta puoluehallituksen tuen ilmaisun jälkeen. Kaikilla suurilla puolueilla on omat naisjärjestönsä tai yhdistyksensä, mutta liberaalien piirissä hanke on kuitenkin jakanut mielipiteitä suuntaan jos toiseen. Tuntuu siltä, että osa liberaaleista pelkää naisyhdistyksen lisäävän jaottelua ja lokerointia sukupuolen perusteella. Tältä osin päällemme on kaadettu kaikkien poliittisten naisjärjestöjen perintö, jonka toisintajia meidän uskotaan olevan. Minä en pidä kovinkaan todennäköisenä, että lähdemme miesveroa ehdottamaan, ei edes läpällä. Emme aio toistaa muiden virheitä.

Meidät nähdään ilmeisesti myös jonkinlaisena ”vasemmistolaisen feminismin” saarekkeena. Tämä on kuitenkin väärä mielikuva, koska haluamme määritellä oman toimintamme itse. Haluamme määritellä feminismin uudelleen perustuen liberaaliin ajatusmaailmaan. Säännöissämme todetaan Liberaalinaisten tarkoituksena olevan naisjäsenten hankkiminen puolueelle, pehmeimpien teemojen esille tuominen viestinnässä ja erilaisten tapahtuminen järjestäminen.

Taustaa

Liberaalipuolue on vuonna 2016 perustettu puolue, jonka perustajajäsenet ovat uudistushaluisia, rohkeita ja rationaalisesti ajattelevia nuoria miehiä vailla aiempaa poliittista kokemusta. Liberaalipuolue on markkinatalouden voimaan uskovien ihmisten puolue, jonka näkökulmasta Kokoomus on liian konservatiivinen, pro-bisnes ja liian vasemmalla poliittisella kentällä. Yhdistävä tekijä Liberaalipuolueessa on uudistusmielisyys ja kansalaisten etujen ajaminen (vrt. etupiirien edut). Puolue on tuonut someviestinnässään esille painotetusti talouspolitiikkaa: verotus, yritystuet ja työmarkkinoiden toimivuus ovat todennäköisesti yleisimpiä esille tuomiamme keskustelun aiheita. Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin olla ilmeistä, että vaikka toki puolueeseen liittyy naisiakin, niin huomattava enemmistö uusista jäsenistä on miehiä. Voimmeko siis vetää tästä sellaisen johtopäätöksen, että oikeistohenkinen talouspolitiikka vetoaa enemmän miehiin kuin naisiin? Puolue tarvitsee siis jonkinlaista siirtymää ”pehmeämpään” viestintälinjaan vetoakseen enmmän myös naisiin.

Lähtökohtaisesti liberaalissa ajatusmaailmassa ihmisten jaottelua sukupuolen, iän, rodun, uskonnon tai muun vastaavan ominaisuuden mukaan ei pitäisi tehdä, vaan ihmiset pitäisi nähdä yksilöinä ilman luokittelua. Ihmisen sukupuoli ei pitäisi lainkaan kuulua valtiolle, koska myöskään valtion ei pidä luokitella ihmisiä. Yksilöillä pitäisi olla oikeus myös jättää sukupuolensa määrittelemättä. Miksi siis Liberaalipuolueella on mitään syytä tarkastella jäseniään sukupuolen perusteella? Ei olekaan niin kauan kuin puolueen sukupuolijakauma pysyy jokseenkin tasaisena. Silloin kun näin ei ole, on kysymys asiasta, joka vaatii korjaustoimenpiteen. Mikäli tilanne sitten korjaantuu, niin naisyhdistys voidaan kenties lakkauttaa tarpeettomana.

Sukupuolten erilaisuus on realismia

Perinnöllisyystieteen tutkijat tietävät, että sukupuolen vaikutus lääketieteellisissä tutkimustuloksissa on huomioitava mahdollisena virhetekijänä, koska muuten tutkimustulokset esim. sairauksien perinnöllisyyteen liittyen voisivat olla harhaanjohtavia. Tämä johtuu mm. sukupuolten erilaisista hormonaalisista tekijöistä. Tosiasia on myös, että tietty DNA-aines periytyy vain mitokondriaalisen DNA:n välityksellä äidin kautta. Sukupuoli on siis huomioitava lääketieteessä vaikkakin pientä virhettä tutkimustuloksiin voivat toki edelleen aiheuttaa ne yksilöt, jotka eivät lukeudu kumpaankaan sukupuoleen. Ihmisten jaottelu kahteen eri sukupuoleen ei ole siten mikään tarkka jako, mutta enemmistö meistä kuitenkin kuuluu kahteen lääketieteellisesti parhaiten määriteltyyn sukupuoleen.

Sukupuolten biologisista taustatekijöistä johtuva erilaisuus ilmenee erilaisilla mieltymyksillä. Useilla naisilla näyttäisi synnynnäisesti olevan voimakkaampi mieltymys hoivaamiseen kuin miehillä keskimäärin, jos taasen miehillä on voimakkaampi sisäsyntyinen tarve valta-aseman tavoitteluun. Edelleenkään tällaisia teorioita ei kuitenkaan voi yksiselitteisesti rakentaa sukupuolen mukaan, koska hajontaa molempiin suuntiin ilmenee.

Yhteiskunnan piilorakenteet kohtelevat sukupuolia erilailla

Muut taustatekijät biologian lisäksi ovat ne yhteiskunnassamme ajan myötä syntyneet rakenteet, käytänteet tai kulttuuri, mitkä ohjaavat eri sukupuolia eri tavoin. Kotikasvatus ja koulutus saattavat edelleen kohdella eri oletettuja sukupuolia eri tavoin, vaikka räikeimmät kasvatuksessa toistuvat sukupuolten erilaisuutta korostavat käytänteet ovatkin todennäköisesti tasoittuneet.  Myös työelämä on alunperin kehittynyt useimmiten miesten ehdoilla – ei perheiden tai äitien elämäntilannetta huomioivaksi. Miten voi historian valossa siis olettaa, että työelämä olisi täysin tasa-arvoinen myös perheellisille naisille?

Työelämä kaipaisi ennen kaikkea korjausta siihen suuntaan, että synnyttävistä naisista ei koituisi suurempaa kulua työnanatajalle kuin lapsen toisesta vanhemmasta. Kuluja pitäisi siten tasata molempien vanhempien työnantajien kesken. Kiistatta rakenteellinen ongelma on se, että jos työnantaja näkee nuoren naisen potentiaalisesti enemmän kuluja aiheuttavaksi ja siksi päätyy mieluummin yhtä pätevän miehen palkkaamiseen. Kyse on kuitenkin ongelmasta, joka on korjattavissa, jos vain tahtoa löytyy.

Onko naisen euro pelkkää kuvitelmaa?

Feministit nostavat usein esille käsitteen ”naisen euro”, mikä on vähemmän kuin miehen euro. Monet liberaalit kuitenkin katsovat, että naisen euro on harhaanjohtava käsite, koska palkkaerot heidän mielestään johtuvat enemmänkin siitä, että naiset tekevät keskimäärin vähemmän työtunteja. Ei siis siitä, että naiselle lähtökohtaisesti maksettaisiin samasta työstä eri palkka. Naiset myös valitsevat matalapalkka-alojen koulutuksen ja työpaikan vapaaehtoisesti, vaikka olisivat vapaita tekemään toisenlaisiakin valintoja. Naisilta kielletyt alat ovat onneksi jääneet historiaan, joten siinä mielessä mahdollisuuksien tasa-arvon pitäisi toteutua työmarkkinoilla.

Naisten vähemmät työtunnit voivat nähdäkseni johtua mm. siitä, että suurempi osa osa-aikatyön tekijöistä on naisia, naisvaltaisilla aloilla on enemmän oasa-aikatyötä tarjolla tai että perheelliset naiset ottavat useimmiten miehiä enemmän vastuuta lastenhoidosta ja siksi tekevät lyhyempää työpäivää. Pehevapaiden vaikutus naisten palkkakehitykseen alentavasti  on kiistatta yksi merkittävä tekijä palkkaepätasa-arvossa. Monien liberaalien mielestä kuitenkin mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu yhteiskunnassamme eikä naisia syrjiviä rakenteita ole. Naisten ura- ja perhevalinnat nähdään vapaaehtoisesti tapahtuvina, ei pakotettuina. Pakotettua on ainoastaan miesten asevelvollisuus, minkä feministit usein unohtavat tasa-arvopyrkimyksissään.

Itse kallistun sille näkökannalle, että vaikka matalapalkka-alan valinta on vapaaehtoista, niin on mahdollista, että kotoa saadut esimerkit ja asenteet ohjaavat jossain määrin poikia ajattelemaan tyttöjä enemmän uravalinnoissaan enemmän myös taloudellisia puolia. Sen sijaan tyttöjä ohjataan valitsemaan oma alansa enemmän oman mielenkiintonsa mukaan. Koulussakaan ei voida tytöille erikseen  kertoa, että ”nostakaa tavoitteenne korkeammalle ja ajatelkaa enemmän tulevaa palkkaanne”. Yksilöitä pitää ilmeisesti koulumaailmassa lähtökohtaisesti ohjata ajattelemaan omia mieltymyksiään eikä taloudellisia kannustimia. Lähtisikö muutos sukupuolittuneessa työelämässä sitten siitä, että sukupuolten malliesimerkit eri ammateissa toimisivat eri yksilöiden uravalintaa ohjaavana tekijänä? Naisten nykyistä suurempi lukumäärä esim. insinöörinä voisi toimia tulevaisuuden naissukupolvia ohjaavana mallina. Näen siis, että kotikasvatus ja yhteiskunnan malliesimerkit toimivat eri ammatteihin ohjaavina tekijöinä. Kyse on paljolti myös ohjaavista mielikuvista.

Miksi sitten hoiva-ala on matalammin palkattua kuin monet ns. miesvaltaiset alat, joihin pystyy kouluttautumaan vastaavan pituisella koulutuksella tai samantasoisessa oppilaitoksessa? Olisiko kysymys siitä, että hoiva-ala on pitkälti julkista tuotantoa, jolloin sinne ei ole syntynyt riittävästi palkkakilpailua. Hyvä esimerkki tästä on pääkaupunkiseutua viime vuonna kuohuttaneet  lastentarhanopettajien palkat, joita kuntakartellit ovat pitäneet matalina. Pulan pätevistä työntekijöistä pitäisi kuitenkin toimia palkkoja ylöspäin ohjaavana tekijänä. Palkkartellit ovat todennäköisesti tulleet tiensä päähän, mikä on hyvä asia.

Samat matalapalkkaisuuden säätelymekanismit pätevät myös opetusalaan. Kyse on hyvin pitkälle julkisesta alasta, jossa palkkakilpailua ei synny. Paljon toistettu mantra lisäksi on, että ”opettajat ovat kaikki yhtä päteviä, koska meillä on korkeatasoinen koulutus”. Pätevänä tunnettua opettajaa ei siis voi houkutella työhön paremmilla palkkaeduilla. Yksi merkittävä  tekijä palkkojen kehityksessä on mielestäni myös se, että miesvaltaisilla aloilla on perinteisesti ollut vahvemmat ammattijärjestöt takanaan – ja kaiken allensa jyräävät pomot. Naisvaltaiset alat ovat pitkälle jääneet jalkoihin palkkakehityksessä tästäkin syystä eli heikompien ammattiliittojen takia.

Miksi johtoportaalla on vähemmän naisia?

Johtajissa on tilastojen mukaan enemmän miehiä kuin naisia. Itse en koe, että yhteiskunnassamme olisi naisia tietoisesti syrjiviä rakenteita, joita pitäisi korjata. Uskon, että  kysymys on edellä luettelemista piilo-ohjauksesta tai sukupuolten erilaisista ominaisuuksista. Miehet saattavat olla herkempiä tavoittelemaan valtaa.  Edelleen saattaa valta-asemissa  toimia miehiä, jotka näkevät naiset heikompina johtajina kuin miehet ja siten he suosivat toisia miehiä. Tällöin on kysymys kuitenkin yksittäisistä yksilöistä ja heidän asenteistaan, ei yhteiskunnan järjestelmällisesti naisia syrjivistä rakenteista. Myöskin miesten yhteisöllisissä piireissä, kuten saunakerhoissa, on huomioitava se, että jos sisäpiirejä on, niin kenties rannalle jäävät naisten lisäksi myös ”epäsuositut” miehet. Kyse ei aina siis ole mustavalkoisesta pelkkään sukupuoleen kohdistuvasta ”syrjinnästä”.

Feministit turvautuvat usein sukupuolten kiintiöiden kannalle ratkaisuna tiettyjen positioiden epätasaiseen sukupuolijakaumaan. Liberaalit kuitenkin suhtautuvat kiintiöihin varauksella, koska niiden nähdään vain lisäävän ihmisten luokittelua sukupuolensa perusteella. Kuitenkin pätevyys on se, minkä pitäisi merkata, ei sukupuoli. Olisiko liberaalienkin sittenkin jätettävä takaportti sellaiselle ajatukselle, että esim. kun puhutaan positioista, niin miehet ovat keskimäärin naisia voimakastahtoisempia tai tavoitteellisempia? Tämän takia naiset tarvitsevat enemmän kannustusta pärjätäkseen miehisessä maailmassa? Mielestäni sukupuolikiintiöiden ei kuitenkaan pitäisi olla automaattinen ratkaisu, kun muitakin vaihtoehtoja on olemassa, kuten toisten naisten mentorointi ja kannustus urapolulla. Ihmisten pätevyyden tulisi lopulta olla keskiössä, ei sukupuolen.

Mikä on poliittisten naisjärjestöjen perintö?

Vihreät naiset on avoimesti feministinen järjestö. Etusivulla kerrotaan. että ”Vihreät Naiset ry on vaikutuskanava naisille, jotka tuntevat vastuuta elinympäristömme säilymisestä ja haluavat kehittää yhteiskuntaa tasa-arvoisemmaksi. Vihreä feminismi korjaa rakenteita siten, että syntyy kaikille reilumpi, syrjinnästä ja yleistyksistä vapaa yhteiskunta. Meille sukupuolen tulee olla lattia, jolta ponnistaa, ei katto, johon törmää.” Naisjärjestön jäsenet kantavat ylpeinä rintaneuloja #olenvihreäfeministi.

Perustuuko vihreä feminismi taustaoletukselle siitä, että yhteiskunta syrjii naisia? Tavoitteethan ovat sinänsä hyviä: kaikille reilumpi, syrjinnästä ja yleistyksistä vapaa yhteiskunta. Liberaalista näkökulmasta katsottuna feminismi nähdään kuitenkin ongelmallisena ideologiana erityisesti keinojensa suhteen. Feministit kannattavat useinkin erilaisia sukupuolikiintiöitä. Liberaalit eivät näe sukupuolen korostamista aiheellisena ratkaisuna. Ääritapauksissa he katsovat ihmisiä pelkkinä yksilönä, jolloin vinoumat voida jäädä huomaamatta. Jokin ratkaisu näiden kahden väliltä olisi aiheellinen.

Kokoomusnaiset on yksi perinteisimmistä naisjärjestöistä, joka on perustettu aikakautena jolloin naiset eivät olleet vielä tasa-arvoisia miehien kanssa. Heidän säännöissään on edelleen tiettyä menneisyyden kaikua. Toisin kuin Vihreät Naiset, Kokoomusnaiset kuitenkin kertovat edistävänsä mahdollisuuksien tasa-arvoa. Valitettavasti aie ei ole aina toteutunut, koska vuonna 2015 he ehdottivat varsin erikoisessa ulostulossaan ”miesveroa”. Tämä tarkoittaisi kokoomusnaisten mukaan sitä, että miehet maksaisivat veroa sen mukaan, mitä naisen eurosta puuttuu verrattuna miesten euroon. Heidän tiedotteessaan todettiin, että ”miesvero käytettäisiin valtionvelan ylimääräisiin lyhennyksiin”. Vaikka Keski-Suomen kooomusnaisten piirihallituksen puheenjohtaja myöhemmin selitti tiedotteen osuuden miesverosta olleen”huumoriosuus”, niin tämäntyypistä tiedotetta on siitä huolimatta vaikea unohtaa. Menneisyyden taakka muillekin naisjärjestöille? Kenties varoittava esimerkki, mihin ei pidä sortua julkisuuden tavoittelussa.

Feminismiä on muokattava omaan ideologiaan sopivaksi

Feminismi ei välttämättä sovi yhteen klassisen liberalismin kanssa. Mielestäni Liberaalinaisten ei lähtökohtaisesti pidäkään toisintaa puhtaasti vallitsevaa feminististä ajatusmaailmaa. Naisten houkuttelu puolueeseen tarvitsee esimerkkiä aktiivisesta poliittisesta toimijuudesta. Naisia pitää kannustaa hakemaan keskeisiä positioita. Pallo on saatava vierimään eteenpäin. Liberalismi ei ole pelkkää talouspolitiikkaa, joten myös toisenlaisia keskustelun avauksia tarvitaan erilaisilla painotuksilla. En näkisi lokeroitumista ja kuppikuntaisuutta sen enempää ongelmana kuin Liberaalinuortenkaan kohdalla. Harjoitettu feminismi on kuitenkin määriteltävä uudelleen omaan yksilönvapauksia kunnioittavaan ideologiaan sopivaksi. Tasa-arvo tarkoittaa myös sitä, että miehet ovat tasa-arvoisia naisten kanssa kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Miesten asevelvollisuus on yhtä lailla tunnustettava tasa-arvokysymyksenä, kuin naisten palkkakehitykseen heikentäväksi vaikuttava perhevapaamallikin.