Kesän projektini: tunnista ja kuvaa 100 luonnonvaraista kukkaa

Maitohorsmat

Sain 4. kesäkuuta aloittamani valokuvausprojektin,”tunnista ja kuvaa 100 luonnonvaraista kukkivaa kasvia Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi”, valmiiksi eilen 18. heinäkuuta. Aikaa tuon kukkamäärän keräämiseen  kului siis puolitoista kuukautta. Projekti alkoi valkovuokoista (huom. myöhäinen aloitusaika) ja päättyi vuohenputkeen. Tämä blogi kertoo projektini taustoista ja sen aikana tekemistäni luontohavannoista. Kokoelmani löytyy kokonaisuudessaan Pinterestistä: https://fi.pinterest.com/johannavendelin/100-finnish-summer-flowers/

Projektin taustaa

Olen omistanut vasta vähän aikaa digitaalisen järjestelmäkameran. Aikomuksena oli uuden kameran myötä opetella myös valokuvaamaan ”oikeasti”. Tämä tavoite alkoi toteutua viime talvena, jolloin aloitin työväenopistolla valokuvauskurssin. Monet minulle aiemmin tuntemattomat kameran säädöt tulivat kevään myötä pikkuhiljaa tutuiksi. Nyt vain pitäisi soveltaa oppeja käytäntöön. Varastin tutultani idean kuvata 100 luonnonvaraista kukkivaa kasvia. Tässä projektissa sain yhdistettyä sekä valokuvauksen, että luonnon monimuotoisuuden tutkiskelun, mikä on toinen suurista mielenkiintoni kohteista.

Raunioyrtti (Pori, Kirjurinluoto)

Alotin kuvaamisen siis kesäkuun alussa ja nyt heinäkuun 18. päivänä sain projektin valmiiksi. Kuvia kertyi lopulta yli sata, mutta toisaalta päädyin poistamaan välistä muutamia numeroituja kuvia, koska totesin niiden olevan enemmän tai vähemmän kaksoiskappaleita. Tämä kertonee osittaisesta tunnistamisen vaikeudesta. Kokonaismäärä on siis lopulta 102. Tietyistä kukista voi olla kaksikin kuvaa (toinen numeroimaton), jos olen toisella kerralla todennut saaneeni paremman otoksen. En ole kasviasiantuntija, joten olen tunnistanut suurimman osan kukista hyödyntäen loistavaa luontoportti-sivustoa, http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/ lähinnä selailumenetelmällä. Myös kasvien latinankieliset nimet on poimittu. ko. sivustoilta. Osa tunnistuksista on tehty tuttuni kokoelmaa nuuskien. Osa tunnistuksista on edelleen epävarmoja, mutta parhaita ”veikkauksia”, joihin pääsin ilman asiantuntijoiden apua. Vartiosaaressa tosin sain apua tunnistukseen luontopolun kiertäneeltä porukalta, joten kiitos siitä! Osa alalajeista on vaikeaa erotella toisistaan, mutta aivan absoluuttiseen tunnistukseen en ole pyrkinytkään käyttämäni ajan puitteissa. Otan mielelläni vastaan kommentteja mahdollisista virheellisistä tulkinnoista.

Kuvauspaikat

Etsiskelin ja kuvasin lähinnä Helsingin alueella: Haaga, Munkkiniemi, Pitäjänmäki, Ruskeasuo, Pasila ja Vartiosaari. Näistä kaupunginosista löytyy tienpenkkaa, merenrantaa, lehtoa (Vartiosaari), Keskuspuisto, niittyä ja kosteikkoa (Haagan alppiruusupuisto). Lisäksi kuvasin mökkini ympäristössä Salon Suomusjärvellä, josta löytyy lähinnä kangasmetsää, metsälammen reunustaa ja metsätien penkkaa. Automatkalla Pohjanmaalla ja Satakunnan alueella täydensin kokoelmaani. Näillä alueilla kuvasin teiden varsilla, vanhan maatalon ympäristössä Kauhajoella ja kosteikossa (Porin Kirjurinluoto).

Vartiosaaren harvinaiset kukat

Helsingin alueella Vartiosaari on yksi suhteellisen koskemattomista luonnontilaisista alueista. Oleskelin Vartiosaaressa pari vuorokautta juhannuksen jälkeen ja useimmat kuvat siellä näpsäisin Vartiosaaren luontopolun varrelta. Maaperä on Vartiosaaressa lehtomaisen rehevää, mutta lisäksi löytyy rantakallioita. Kokoelmani kenties harvinaisin kukka löytyikin

Lehtomaitikka, Melampyrum nemorosum

Vartiosaaresta: lehtomaitikka, jonka levinnäisyysalue Suomessa on melko suppea. Vartiosaaressa lehtomaitikka muodostaa paikoin runsaitakin kasvustoja. Toukokuussa olisi tosin voinut Vartiosaaressa tavata uhanalaisen rantaruttojuuren, Petasites spurius, jonka ainoa vakiintunut kasvupaikka Suomessa löytyy Vartiosaaresta. Helsingin suunnitelmat rakentaa ja ottaa Vartiosaari asuinkäyttöön kuulostavatkin hyvin kyseenalaisilta tällaisen ainutlaatuisen luontosaaren ollessa kyseessä.

 

Vartiosaaren lehtomaitikkaniitty

Missä luuraavat kissankellot?

Honkajoen kissankellot

Lähes jokainen tuntee kissankellon ainakin nimeltä. Lähempi tarkasteluni osoitti kuitenkin, että yksittäiset kellokasvit siellä täällä niityillä osoittautuivat poikeuksetta harakankelloiksi. Heräsi kysymys, että mihin ovat kissankellot kadonneet? Tässä on pieni ristiriita, koska Wikipedian mukaan kissankello on koko maassa yleinen, mutta minä sain autoilla Satakuntaan asti löytääkseni kissankellon. Satakunnassa vastaan tuli pieni päällystetty sivutie Honkajoella, jossa yllättäen oli hyvin runsaastikin kissankelloja tien molemmin puolin noin kilometrin pätkällä. En tiedä, mikä kyseisestä tienpenkasta tekee niin otollisen kasvupaikan juuri kissankellolle, mutta melko varmaa on, että lupiineja ei näkynyt. Valitettavasti lupiinit kuitenkin rehottivat erään saman tien varrella sijaitsevan talon läheisyydessä. Lienee siis ajan kysymys milloin lupiinit lähtevät sieltä leviämään ja luonnonvaraisten kukkien kasvupaikkoja valloittamaan.

Havaintoja tienvarsilta

Päivänkakkarat

Helsingissä pyöräillessäni (lähinnä kesäkuussa) tuijottelin pyöräteiden varsia. Melko monia tavallisia alkukesän kukkia löysinkin aivan kaupunkialueelta. Eräs hienoin keto-orvokkiesiintymä löytyi Ruskeasuolta, kallion kupeesta.

Pitkin Pohjanmaata ja Satakuntaa ajellessa näky tienvarsilla oli paikoin lohdutonta. Lupiinit rehottavat laajoilla alueilla, eikä sitten muuta näkynytkään. Toki niillä alueilla, joilla oli muutakin kasvustoa, näkyi mm. runsaasti maitohorsmaa ja mesiangervoa. Pienempien teiden varsilla esiintyi paikoin runsaastikin päivänkakkaroita tai peltosaunioita. Vaaleanpunaiset laikut kiinnittivät huomioni erityisesti Pohjanmaalla. Kukat paljastuivat virmajuuriksi: lehto- tai rohtovirmajuuri. Jälkimmäisen haju saa kollikissat vauhkoontumaan kiima-aikaan, mutta ihmisillä vaikutus on täysin erilainen: virmajuurirohto rauhoittaa. Varsinais-Suomessa en ole vastaavia laikkuja havainnut. Helsingissä löysin kävelyretkeni aikana yksittäisiä virmajuuria merenrannan läheisyydessä.

Muut havainnot

Helsingin alueella vanha kultuurikasvi, keltano on alkukesästä erityisen runsasta Pasilassa, Keskuspuistossa. Hämeenlinnan väylän alkupäässä sijaitsee melko luonnontilainen niitty, joka oli alkukesänä täynnä lemmikkejä, käenkukkia ja puna-ailakkeja. Samassa puistossa on oja, jonka varrelta löytyi upea keltakurjenmiekka sekä raunioyrttejä (ruotsin- tai rohtoraunioyrtti).

Eräs rantakallio Helsingin Munkkiniemessä tarjoaa yllättäen esittelyn erilaisista minttu/peippi/pillike -tyyppisistä kasveista.

Pillike Munkkiniemen rantakalliolla

Variaatiot lienevät näillä kasveilla yleisiä, niinpä tunnistukset jäivät epävarmoiksi, koska täysin luontoportin kuvia vastaavia kasveja ei löytynyt. Rantakalliot tarjoavat kuitenkin yllättävänkin monipuolisia lajeja aivan Helsingin alueella.

Eräät kaikkein vivahteikkaimmat kokoelmani kukat löytyivät kuitenkin metsälammen sekä yhden metsätien varrelta Salosta: uljas maariankämmekkä, tähtimäinen kurjenpolvi, vivahteikas metsävirna sekä helmeilevä pikkutalvikki. Lisäksi metsälammen rannalla kasvaa runsaasti kihokkeja.

Kuvaukselliset haasteet

Siankärsämö

Kokoelmani alkupään kukkia kuvasin pyöräillessäni Helsingin alueella. Mukanani oli tuolloin vain kännykkäkamera, mistä kameran säädöt ovat hukassa. Niinpä usein kävi

Luhtalemmikki

niin, että tarkennus meni jonnekin muualle kuin piti. Useat kuvat olen sen vuoksi ottanut uudestaan myöhemmin järjestelmäkamerallani. Heinäkuussa otetut kuvat on otettu pelkästään järkkärillä. Erityisen hankalaksi osoittautui keltaisten kukkien kuvaus. Säätöjä piti veivata moneen kertaan, jotta kukat eivät näyttäisi ylivalottuneilta. Varjoisat paikat toivat kuvaukseen oman

Rantakukka. Sorsa osui sopivasti taustalle.

haasteensa. Monet lähitarkennuksistani on tarkoituksella otettu isolla aukolla, jotta kuvaan tulisi kapea syvyysterävyys. Tässä olen ajatellut kuvauksellista puolta, enkä välttämättä ole edes tavoitellut luontokirjan kuvituksen tyyppistä vaikutelmaa lehtinensä kaikkinensa. Tietyt kukat on tosiasiassa helppo tunnistaa pelkästä kukinnosta, mutta lisää syvyyttä olisi jälkikäteen kaivannut erityisesti putkikasvien tunnistukseen, missä lehdet ovat erityisen tärkeitä tunnistuksen kannalta. Projektini aikana onnistuin saamaan iPhotos-kirjastoni täyteen, mikä osoittaa,  että kuvia tuli räpsittyä melko isoja määriä. Säätöjä tuli siis testailtua suuntaan jos toiseen.

 

 

Tohtorityöttömyys

Tämä kirjoitus löytyy myös Facebook-seinältäni 15.5.2017:

Annoin haastattelun Talouselämälle aiheesta tohtorityöttömyys.

Itse haluan tuoda julkisuuteen erityisesti Suomen tieteen kurjan tilan, missä huippututkimustakin ajetaan suruitta alas. Sanomatta jäi, että tutkimusryhmäni oli onnistunut hankkimaan myös huomattavan määrän yksityistä ja/tai EU-rahoitusta, mutta ei silläkään ole merkitystä silloin, kun laitoksen oma strategia painaa enemmän ja ”rönsyistä” halutaan eroon. Tällainen mielivaltainen tieteen alasajo on yksi syy miksi Suomeen tarvittaisiin parempaa tiedepolitiikkaa. Sellaista politiikkaa, joka huomioisi myös tutkimuksen laadun. Ulkopuolisen rahoituksen määrä voisi toimia myös jonkinlaisena mittarina sille, minkälaiselle tutkimukselle on kysyntää.

Lähes 50% työttömistä tohtoreista on pitkäaikaistyöttömiä. Se minuakin ihmetyttää, että tohtoreilla ei ole suurempaa kysyntää yksityisellä sektorilla. Tutkijakoulutuksen tarkoitushan on (joidenkin lähteiden mukaan) tuottaa tohtoreita myös yksityisen sektorin tarpeisiin. Koulutus ei silti käytännössä vastaa yksityisen sektorin tarpeita eikä verkostoituminen yksityisen sektorin suuntaan ole helppoa, mikäli tutkimuskonsortioissa on mukana vain akateemista väkeä.

Oman yritystoiminnan pystyttäminen on yksi ratkaisuista, mutta ideat kypsyvät välillä hitaasti. Mahdollisen uudelleenkouluttautumisenkin kanssa pitää olla myös tarkkana, jotta opiskelu on sivutoimista eikä siten menetä ansiosidonnaisia päivärahoja. TE-toimisto ohjaa ihmisiä kohti passiivisuutta, joten sitä vastan on kaikessa hiljaisuudessa taisteltava.

 

Elämää kuntavaalien jälkeen

Olen ollut poliittisessa toiminnassa mukana vuoden verran. Ensimmäiset vaalit sujuivat ”mukavissa merkeissä”. 143 ääntä ei ole vielä paljoa Helsingissä, mutta oma taustani (yksi vuosi mukana pienpuoluetoiminnassa; ei julkisuutta eikä vaalirahoitusta) huomioiden, tulos on kelpoinen. Vaalikampanjointiin en panostanut rahallisesti lähes lainkaan, joten vaalityöni perustui puhtaasti ihmisten tapaamiseen vaalikentällä, vaalikoneisiin ja someaktiivisuuteen. Joitakin blogikirjoituksia kirjoitin vaalien aikana. Lisäksi lähestyin tuttavapiiriäni vaalikirjein. Painatin myös omia flyereita, joita jaoin vaalikentillä.

Pienpuoluetoiminta on luonteeltaan pitkälti kansalaisaktivismia Suuret poliittiset puolueet ovat institutionaalisia toimijoita, jotka toimivat puoluetuen ja lahjoitusvarojen turvin. Sen sijaan pieni Liberaalipuolue toimii etupäässä oman jäsenistönsä rahoituksella. Koko puoluetoiminta on pyörinyt parinkymmenen aktiivin voimin. Sitä taustaa vasten yksi kunnanvaltuutettu ja neljä varavaltuutettua on hyvä suoritus puolueen ensimmäisissä kuntavaaleissa. Tämä tarkoittaa, että olemme mukana tekemässä kunnallispolitiikkaa kesäkuusta lähtien.

Miksi liityin pienpuolueeseen? Olin syvästi turhautunut nykyiseen politiikan tekoon. Viimeisenä niittinä järjettömät koulutusleikkaukset. Maamme tarvitsisi piristysruisketta ja todellisia rakenneuudistuksia, joita nykyiset puolueet etupiiriensä ja ay-liikkeen liekanarussa eivät kykene tekemään. Oma haluni on tehdä jotain hyödyllistä tämän maan hyväksi. Tällä hetkellä jännitän, osuuko jaossa minulle luottamuspaikkaa Helsingin kaupunginvaltuuston jaostosta tai toimikunnasta (varapaikkoja tarjolla). Neuvottelut tältä osin ovat vielä kesken.

Liberaalipuolueen puoluekokous järjestetään 27.5. Suomenlinnassa, jolloin myös hallitus organisoituu uudelleen. Olen ilmoittautunut olevani käytettävissä myös uudessa puoluehallituksessa.

Maakuntavaalit ovat jo ensi vuonna. Niitä silmälläpitäen on ensi kesänä tarkoituksenani osallistua puolueen iskuryhmän kanssa useampaankin kesätapahtumaan. Suunnitteilla ovat mm. seuraavat tapahtumat.

  • 28.5. Maailma kylässä -festivaalit (Helsinki)
  • 10.6. Porvoon Päivät Suomi 100
  • 13.6. Loviisan juhannusmarkkinat
  • 28.-30.6. Puistoblues, Järvenpää
  • 1.7. Helsinki Pride (kulkue)
  • 7.-9.7. Hangon regatta
  • 13.-16.7. Pori Jazz
  • 20.-23.7. Tall Ships Races, Turku
  • 26.8. Wuosisatamarkkinat, Vihti

 

 

 

 

Kuntavaalit eivät ole pormestarivaalit

Kirjoitus julkaistu US Puheenvuorossa 28.3.2017

Kuntalaki ei tunne pormestarivaaleja.

Helsingin pormestariksi pyrkivä Vihreiden Anni Sinnemäki kertoo kotisivuillaan näin: “Mitkä pormestarivaalit? –Helsinki siirtyy kevään kuntavaaleissa pormestarimalliin. Se tarkoittaa että kaupungin johtajat valitaan ensi kertaa vaaleissa.”

Sinnemäki jatkaa: “Kaupunkilaisilla on nyt enemmän valtaa kuin koskaan. Helsinkiläiset päättävät siitä, kuka kaupunkiamme johtaa ja mihin suuntaan Helsinkiä pormestarin johdolla viedään.”

Tässä johdetaan tahallaan kaupunkilaisia harhaan. Pormestariksi ei mitenkään välttämättä valita sitä pormestariehdokasta, joka on saanut eniten ääniä kuntavaaleissa. Kuntavaalien äänillä ei ole mitään tekemistä pormestarivaalin kanssa.

Kuuden eduskuntapuolueen puoluesihteerit ovat kiinnittäneet huomiota äänestäjiä harhaanjohtavaan kuntavaalikampanjointiin.

Puoluesihteerien kannanotossa kerrotaan, miten asiat todellisuudessa ovat: “Kuntavaaleissa valitaan kaupungin- ja kunnanvaltuutettuja Suomen kuntiin. Joissakin kunnissa valtuutetut valitsevat keskuudestaan pormestarin riippumatta siitä, onko tehtävään nimetty tiettyjä ehdokkaita ennen vaaleja.”

“Kunnissa vaalien välissä ylintä valtaa käyttävät edelleen valtuustot. Helsingin pormestari on käytännössä täysipäiväinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja eikä kaupunginjohtaja rajattomilla valtaoikeuksilla.”

Toivon, että äänestäjät eivät häkelly harhaanjohtavasta kampanjoinnista, vaan valitsevat kuntavaaleissa itselleen parhaan ehdokkaan kaupunginvaltuustoon sen mukaan, kuka parhaiten vastaa omaa ajatusmaailmaa.

Kirjoittaja on ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon kuntavaaleissa, ja haluaa edistää avointa ja demokraattista päätöksentekoa edustamansa Liberaalipuolueen linjan mukaisesti.

Helsingin on purettava sopimus vanhuksia rahastavan yrityksen kanssa

Julkaistu US:ssa 20.3.2017

Vanhusten ruokakassi-palvelu on rahastusta

Helsingissä vanhukset ovat jääneet ilman ruokaa kaupungin huonosti hoitaman kilpailutuksen seurauksena. Kaupunki kilpailutti ruokatoimituksia hoitavat yritykset ja hyväksyi halvimman tarjouksen. Ajatuksena oli, että kaupunki kilpailuttaa tukipalvelun, jonka vanhukset maksavat itse. Kilpailutuksessa mukana olleilta yrityksiltä vaadittiin aiempaa kokemusta vastaavien palvelujen tuottamisesta, mutta palvelun laadun arviointi unohtui täysin.

Helsingin sanomat kertoi tänään, että Servea, joka on hoitanut maaliskuun alusta asti vanhusten kotihoidon kauppapalveluita, on laiminlyönyt sovittuja tehtäviään. Tämän seurauksena osa palvelun piirissä olevista vanhuksista on jäänyt ilman ruokaa viime viikkojen aikana. Kotihoidon työntekijät ovat nyt paikanneet tilannetta viemällä itse vanhuksille ruokaa.

Pikainen selvitykseni Serveasta osoittaa, että yrityksellä on ollut runsaasti ongelmia aiempina vuosina Tuusulassa, Tampereella ja Turussa. Myös Hesari viittasi kirjoituksessaan, että Tuusulassa yrityksen toiminta “johti kriisiin” vuonna 2009. Tuusulalainen omainen kertoi, että verrattuna paikallisen marketin hintoihin Servean lasku tuli vuodessa 1 400 euroa kalliimmaksi.

Näyttää ilmeiseltä, että Servea on voittanut kaupunkien tarjouskilpailut tarjoamalla halvinta ruokakassin toimitushintaa. Tosiasiassa yritys rahastaa törkeästi suoraan heikkokuntoisia vanhuksia niin, että ruokakassin hinta saattaa olla jopa 1,6 kertaa kalliimpi verrattuna lähikaupan hintoihin.

Yrityksen strategiana on laskuttaa vanhuksia suoraveloituksella, jolloin kukaan ei valvo todellisia loppuhintoja, eivätkä vanhukset ole kykeneviä puolustamaan itse itseään väärinkäytöksiltä. Tampereella Servealle myönnettiin jopa monopoliasema niin, että vanhuksilla ei ollut oikeutta tilata ruokakassiaan muualta.

Helsingissä kilpailutuksessa toiseksi jäänyt yritys esitti oikaisuvaatimuksen sosiaali- ja terveyslautakunnalle. He esittivät, että kyseistä ruokakassien toimituspalvelua ei ole mahdollista tuottaa Servean tarjoamaan hintaan. Oikaisuvaatimus hylättiin lautakunnassa. Mikseivät hälytyskellot alkaneet soida tässä vaiheessa, vaan uskottiin sokeasti Servean vastineeseen?

Servea kertoo olevansa lähinnä internetissä toimiva yritys. Tilaukset tulisi hoitaa internetin, sähköpostin tai WhatsAppin välityksellä. Onko kukaan miettinyt, miten vanhukset suoriutuvat tällaisesta? Eihän kaikilla ole edes tietokonetta tai älypuhelinta.

Miksi Helsingin kaupunki on ollut täysin välinpitämätön kilpailuttamansa yrityksen toimintatavoista tai palvelun laadusta? Eikö Helsingillä ole minkäänlaista keskusteluyhteyttä muihin kaupunkeihin, kuten Tuusulaan? Eletäänkö täällä säkin sisällä?

Helsingin on viimeistään nyt myönnettävä tekemänsä virheet kilpailutuksessa ja sopimus Servean kanssa on purettava välittömästi vanhusten törkeän rahastuksen lopettamiseksi.

Liberaalipuolue on linjannut, että kuntien on kilpailutettava verorahoin kustannettavat palvelut avoimesti ja säännöllisin väliajoin. Hinnan lisäksi myös palvelun laatu on arvioitava. Liian pitkiä sopimuksia, joista ei voi irtautua kesken sopimuskauden, ei pidä solmia lainkaan. Samat kriteerit pitää soveltaa myös sellaisiin kuntien kilpailuttamiin palveluihin, jotka asiakkaat maksavat itse.

 

Ylen vaalikone on auennut!

MIKSI JUURI SINUT KANNATTAISI VALITA KUNNANVALTUUSTOON?

Olen filosofian tohtori ja siksi pätevä koulutuksen, tutkimuksen ja luontoarvojen puolestapuhuja. Liberaalipuolueen ehdokkaana olen vaihtoehto kaikille valtapuolueiden politiikkaan pettyneille.

MITÄ ASIOITA HALUAT EDISTÄÄ TAI AJAA TULEVALLA VAALIKAUDELLA? Haluan edistää vaihtoehtoista kaupunkisuunnittelua, missä luonto- ja kulttuuriarvot ovat keskiössä. Helsingissä on rakennettava korkeammalle viheralueiden rakentamisen sijaan. Tyhjiä toimistotiloja on voitava muuttaa asunnoiksi sujuvammin.
Haluan edistää järkevää koulutuspolitiikkaa, missä pakkodigitalisaation sijaan korostetaan myös kädentaitojen merkitystä lapsen kehityksessä, sekä koulujen omia opetuspainotuksia.

 

 

Suojellaan lähiluonto – rakennetaan rohkeasti tornitaloja

Julkaistu US:ssa 7.3.2016

Kaupungistuminen on globaali ilmiö, jota vastaan ei kannata taistella. Luonnon monimuotoisuuden hävittäminen ihmisen toimesta on globaali ilmiö, jota vastaan on taisteltava kaikin käytössä olevin rauhanomaisin keinoin. Menetettyä luontoa emme saa takaisin.

Tavoitteeni on nostaa ihmisten terveyden ja asumisviihtyvyyden edistäminen Helsingin kaupunkisuunnittelun ja/tai siihen liittyvän keskustelun keskiöön. Luontokontaktit ovat erittäin tärkeitä erityisesti lasten immuunipuolustuksen kehittymisen kannalta. Luonnolla on tutkitusti suotuisia vaikutuksia ihmisten mielenterveyteen. Lähimetsissä leikkiminen, lenkkeily tai koiran ulkoiluttaminen ovat terveyttä ylläpitävää ja edistävää toimintaa. On ekologisesti kestävää, jos asukkaat pääsevät kaupunkialueella helposti luonnon helmaan kävellen tai pyöräillen, eikä heidän tarvitse autoillen kulkea kaupunkialueen ulkopuolelle ulkoilemaan.

Leppävaaran tornitalo

Asuntoja on rakennettava Helsingin niemelle kiihtyvällä tahdilla, jotta asuntopula helpottuu. Samalla on tärkeää, että kaavoitetaan riittävästi moderneja toimistotiloja, jotta tulevat työpaikat sijaitsevat lähellä ihmisiä. Ristiriita on siinä, että Helsingin uudessa yleiskaavassa on lähimetsiä ja muita viheralueita liian suuripiirteisesti merkattu rakentamisen piiriin. Tämä on merkittävin uuden yleiskaavan heikkous. Täydennysrakentaminen on hyvä idea, mutta se on toteutettava nykyisten asukkaiden mielipiteitä kuunnellen ja luontoarvoja kunnioittaen.

Hyvä esimerkki kaupunkilaisten aktiivisuudesta oman asuinalueensa puolesta on Pro Meri-Rastila -yhteisö. Meri-Rastilan rakentamissuunnittelu tähtää alueen segregoitumisen vähentämiseen, mikä on kannatettava asia. Varjopuolena on alueen ylimitoitettu asuntorakentaminen, mikä sellaisenaan toteutuessaan vähentäisi paikallisia viheralueita jopa 28 prosenttia. Tällainen kaupunkisuunnittelu on lyhytnäköistä, koska kasvavalla kaupungilla on suuremmat tarpeet myös ulkoilualueiden suhteen. Aidosti kestävä kaupunkisuunnittelu ei johda siihen, että asukkaat pakotetaan hakemaan luontokontaktejaan kaupunkialueen ulkopuolelta. Viherkatot eivät korvaa menetettyjä maanpäällisiä ulkoilualueita.

Pro Meri-Rastila on esittänyt vaihtoehtoisia ideoita viheralueiden paremmasta hyödyntämisestä. He ovat ehdottaneet, että puisto- ja niittyalueille perustetaan luonnonmukainen ”Syötävä puisto”. Idea on kannatettava, koska luonnonyrttien viljely antaa ihmisille mahdollisuuden laittaa kätensä multaan ja siten hankkia hyödyllistä mikrobistoa vastustuskykyä vahvistamaanLisäksi marjat, hedelmät ja yrtit ovat terveellistä syötävää. Tämäntyyppistä viheralueitten kehittämistyötä pitäisi edistää koko Helsingin alueella.

Vaihtoehtoja tiiviin kaupunkialueen suunnitteluun on. Rakentamista ei saa liikaa säädellä liian tiukoin normein, vaan pitää voida rohkeasti rakentaa jopa 20-25 kerroksisia tornitaloja, jotta rakentamiseen sopiva pinta-ala tulee maksimaalisesti hyödynnettyä. Tyhjiä ja aikansa eläneitä toimistotaloja tulee purkaa ja tilalle on rakennettava entistä korkeampaa. Kaupunki ei saa jarruttaa kehitystä keinotekoisin toimenpitein – annetaan kysynnän ratkaista alueiden kohtalo. Kolmas vaihtoehto viheralueiden säästämiseksi on Helsingin voimakkaampi laajentuminen ulospäin. Kuntarajat ovat keinotekoisia esteitä. Rakennetaan tiiviimpää kaupunkialuetta myös Espooseen ja Vantaalle. Yhteistyössä piilee kestävän kaupunkikehityksen voima.

Miten saamme luontoarvojen puolustajien äänen paremmin kuuluviin rakentamisen huumassa?

Keinoja on monia. Valtuustoon pyrkivä Iltalehden blogisti on lähtenyt sotakirveet heiluen verbaaliseen ”vihersotaan” itse maalailemiaan vihollisia vastaan. Minä sen sijaan en kannata vastaavanlaista populismia ja vastakkainasettelua. Haluan tehdä yhteistyötä yli puoluerajojen. Käsitykseni nimittäin on, että Hillmanin kuvailemaa yhtenäistä vihollisjoukkoa ei ole olemassa. Kyse on vain siitä, että luontoihmisten on saatava paremmin äänensä kuluviin kaupunkisuunnittelun saralla. Kehotan kaupunkilaisia äänestämään tulevaan Helsingin valtuustoon luonnon ja asukkaiden viihtyvyyden puolesta puhujia!

Kirjoittaja on filosofian tohtori, jonka viimeisin tutkimusprojekti käsitteli allergioiden mekanismeja ja luonnon monimuotoisuutta. Kirjoittaja on Liberaalipuolue – vapaus valita r.p:n hallituksen jäsen ja puolueen kuntavaaliehdokas Helsingissä.

Pro Meri-Rastila on esittänyt vaihtoehtoisia ideoita viheralueiden paremmasta hyödyntämisestä. He ovat ehdottaneet, että puisto- ja niittyalueille perustetaan luonnonmukainen ”Syötävä puisto”. Idea on kannatettava, koska  luonnonyrttien viljely antaa ihmisille mahdollisuuden laittaa kätensä multaan ja siten hankkia terveellistä mikrobistoa vastustyskykyä vahvistamaan. Lisäksi marjat, hedelmät ja yrtit ovat terveellistä syötävää. Tämäntyyppistä viheralueitten kehittämistyötä pitäisi edistää koko Helsingin alueella.

Vaihtoehtoja tiiviin kaupunkialueen suunnitteluun on. Rakentamista ei saa liikaa säädellä liian tiukoin normein, vaan pitää voida rohkeasti rakentaa jopa 20-25 kerroksisia tornitaloja, jotta rakentamiseen sopiva pinta-ala tulee maksimaalisesti hyödynnettyä. Tyhjiä ja aikansa eläneitä toimistotaloja tulee purkaa ja tilalle on rakennettava entistä korkeampaa. Kaupunki ei saa jarruttaa kehitystä keinotekoisin toimenpitein – annetaan kysynnän ratkaista alueiden kohtalo. Kolmas vaihtoehto viheralueiden säästämiseksi on Helsingin voimakkaampi laajentuminen ulospäin. Kuntarajat ovat keinotekoisia esteitä. Rakennetaan tiiviimpää kaupunkialuetta myös Espooseen ja Vantaalle. Yhteistyössä piilee kestävän kaupunkikehityksen voima.

Miten saamme luontoarvojen puolustajien äänen paremmin kuuluviin rakentamisen huumassa?

Keinoja on monia. Valtuustoon pyrkivä Iltalehden blogisti on lähtenyt sotakirveet heiluen verbaaliseen ”vihersotaan” itse maalailemiaan vihollisia vastaan. Minä sen sijaan en kannata vastaavanlaista populismia ja vastakkainasettelua. Haluan tehdä yhteistyötä yli puoluerajojen. Käsitykseni nimittäin on, että Hillmanin kuvailemaa yhtenäistä vihollisjoukkoa ei ole ole olemassa. Kyse on vain siitä, että luontoihmisten on saatava paremmin äänensä kuluviin kaupunkisuunnittelun saralla. Kehotan kaupunkilaisia äänestämään tulevaan Helsingin valtuuston luonnon ja asukkaiden viihtyvyyden puolesta puhujia!

Kirjoittaja on filosofian tohtori, jonka viimeisin tutkimusprojekti käsitteli allergioiden mekanismeja ja luonnon monimuotoisuutta. Kirjoittaja on Liberaalipuolue – vapaus valita r.p:n hallituksen jäsen ja puolueen kuntavaaliehdokas Helsingissä.

 

 

 

 

Tasa-arvoinen avioliittolaki astuu voimaan

Julkaistu Liberaalipuolueen Facebook-sivulla 1.3.2017

Tänään, 1.3.2017, on tärkeä ja historiallinen päivä, koska vihdoinkin kauan odotettu tasa-arvoinen avioliittolaki astuu voimaan. Tasa-arvoinen avioliitto ei ole keneltäkään pois. Päinvastoin, epätasa-arvoisesti kansalaisia kohtelevat lait ovat tahra demokratialle. Tänään Suomi otti siis yhden tärkeän askeleen kohti ihmisten tasavertaista kohtelua.

Hesarin artikkelissa kerrataan homoseksuaalisuuden historiaa. Paljon on tapahtunut edistystä ajan kuluessa suvaitsevaisuuden suhteen. On silti vaikea ymmärtää, että nykyaikanakin on olemassa äänekäs joukko konservatiiveja, jotka haluavat jarruttaa ihmisten tasa-arvoon tähtäävien lakien voimaantuloa. On erikoista, että samaa sukupuolta olevien avioliitot hyväksyttiin Suomea ennen Espanjassa ja Ranskassa, jotka kuitenkin ovat katolisia maita. Kenties tämä kertoo jotain ylipäätänsä uudistusten hitaudesta maassamme?

Ei kuitenkaan anneta minkään häiritä tämän päivän saavutusta, vaan nostetaan yhteismalja tasa-arvolle! Onnea kaikille tuleville homo- ja lesbopareille, jotka nyt avioon astuvat!

#tahdon2013 #avioliittolaki

Aiheeseen liittyvä artikkeli: http://www.hs.fi/paivanlehti/01032017/art-2000005108149.html

Yliopistojen ”hyvä veli” -verkostot

Julkaistu Liberaalipuolueen Facebook-sivulla 27.2.2017

Helsingin yliopisto, Porthania

Jyrki Katainen, silloinen pääministeri, hehkutti vuoden 2009 yliopistouudistusta näin: ”Yliopistouudistus. Se on fantastinen uudistus. Aivan loistava uudistus. Se on parasta mitä suomalaiselle yliopistosektorille on tapahtunut sen jälkeen kun ne on perustettu”.

Todellisuus on osoittautunut toisenlaiseksi. Vuoden 2009 yliopistouudistuksen myötä yliopistojen byrokratia on kasvanut, tiedonvälitys johtoportaalta alaspäin on heikentynyt ja hakuprosesseista on tullut salamyhkäisiä. Hakuprosesseissa suositaan ulkomaalaisia. Hakijoilla ei ole oikeusturvaa. Toisin sanoen, “hakumenettely on jättänyt Suomen yliopistojen pienille hyvä veli -verkostoille vapaat kädet järjestää tehtäviin samanmielisiä suosikkejaan.”

Liberaalipuolue ajaa avointa päätöksentekoa ja vastustaa etupiirien suhmurointia. Avoinna oleviin yliopistopositioihin on palkattava ensisijaisesti pätevimmät henkilöt sukupuoleen tai kansalaisuuteen katsomatta. Epätasa-arvoisesti kohdelluilla hakijoilla on oltava valitusoikeus. Demokraattinen päätöksenteko on parempi asia kuin keskitetty valta. Siksi vuoden 2010 yliopistolaki pitää avata uuteen käsittelyyn. Epäonnistuneeksi osoittautunut uudistus on korjattava.

(Juttu liittyy ao. artikkeliin.)

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005103708.html

Korvausehdotus vene- ja moottoripyöräveroille

Julkaistu US:ssa 16.2.2017

Aiemmin tällä viikolla hallitus päätti luopua kaavailemistaan vene- ja moottoripyöräveroista. Veroehdotukset eivät ehtineet edes eduskuntaan asti, mutta kansan tietoisuuteen ne upposivat sitäkin paremmin. Kauppalehden mukaan hallituksen verovalmistelu on tähän mennessä vienyt rekistereistä pois noin 100 000 moottoripyörää ja yli 4 600 venettä. Tästä aiheutuneet vakuutusverojen tappiot valtiolle ovat 15 miljoonaa euroa. Kun mukaan lasketaan valtion menetykset arvonlisäveroista, polttoaineveroista sekä arviot veneiden ja moottoripyörien kaupankäynnin vähentymisestä, niin veron vaikutus on arviolta 35 miljoonaa euroa miinusta valtion kassaan.

Kyseisillä vene- ja moottoripyöräveroilla olisi pitänyt ennen viime syyskuuta tehtyjen arvioiden mukaan tulla valtion kassaan lisää rahaa 50 miljoonaa euroa. Timo Soinin puheet syksyn budjetti-infossa ”herrojen huvikuunareiden ja juppikoottereiden” verollepanosta aiheuttivat kuitenkin käänteisen vaikutuksen. Soinin joulukuinen tarkennus aiempaan puheeseensa: ”juppikootteri eli vesijetti”, ei sekään auttanut yhtään asiaa. Nyt hallitus on kiusallisessa tilanteessa, missä valtion kassavaje on kasvanut 35 miljoonalla eurolla entisestään. Mitä hallituksen pitäisi tehdä seuraavaksi? Mistä korvaava summa?

Olisi korkea aika myöntää, että uusien verojen tai veronkorotusten tie on Suomessa kuljettu loppuun. Kansalaiset eivät enää niele kiltisti uusia veroja, vaan ryhtyvät vastatoimiin niiden välttämiseksi. Kansainvälinen kilpailu takaa myös sen, että verojen kiristys yläpäässä saattaisi johtaa koulutetun väestön kiihtyneeseen aivovuotoon ulkomaille tai rahavirtojen valumiseen veroparatiisien suojaan entistä tehostuneemman verosuunnittelun  seurauksena.

Tässä tilanteessa voisimme suunnata katseemme verojen sijaan turhiin verovähennyksiin. Mikä voisi olla vähemmän perusteltua nykypäivänä kuin ay-jäsenmaksujen verovähennyskelpoisuus? Valtiontalouden tutkimuslaitos on aiemmin arvioinut, ettei kyseistä vähennystä voida pitää aidosti tulonhankkimiskustannuksena. Siten sen vähennyskelpoisuudesta aiheutuu verotukea. Ay-jäsenmaksujen verovähennyksen hintalappu on vähintään 75 miljoonaa euroa. Tappiota valtiolle ei tämän kelpoisuuden poistamisesta aiheutuisi, mutta sen sijaan verotus samalla yksinkertaistuisi, joten siksi se olisi juuri nyt varteenotettava vaihtoehto hallitukselle.