Guggenheimin maagiset mustat kuutiot

Julkaistu US:ssa 20.11.2016

Guggenheim-museon uusin rahoitusehdotus on Helsingin kaupunginhallituksen käsiteltävänä jo maanantaina. Siksi on ajankohtaista peräänkuuluttaa järjen käyttöä Helsingin päättäjiltä. Guggenheim Helsinki Tukisäätiön täysin pokkana esittelemä 550 000 kävijän vuotuinen turistiodotus luo täysin epärealistisia mielikuvia museon vaikutuksesta Helsingin talouteen. Ollaanko tässä nyt sortumassa populistiseen johdatteluun asiallisen päätöksenteon sijaan?

Mikä pahinta, näinkin utopistiseen turistimassaan pohjautuvalla talouslaskelmalla museo itsessään olisi todennäköisesti tappiollinen, mistä pitää huolen museon korkeat toimintamenot, jotka ovat 11,6 miljoonaa euroa vuodessa. Myös Grahn-Laasosen lupailema 1,3 miljoonan euron valtiontuki on epävarma, koska Guggenheim Helsinki ei omien kokoelmien puuttumisen takia täytä kriteerejä. Tämä osuus uhkaisi tulla Helsingin kaupungin kontolle.

Miksi  550 000 uuden turistin vierailua Helsingissä voi pitää täysin hatusta tempaistuna toiveajatteluna? Siksi, että Berliinin Guggenheim-museo veti n. 130 000 turistia vuodessa ja Las Vegas n. 150 000-160 000. Nämä määrät eivät kuitenkaan tehneet museoista kannattavia – niinpä ne jouduttiin sulkemaan. Näin tapahtui sellaisissa kaupungeissa, jotka jo ennestään ovat suhteellisen vetovoimaisia. Samaa ei voi sanoa Helsingistä tai Suomesta, joita turistit suorastaan karttavat kansainvälisten vertailujen perusteella.

Tätä taustaa vasten tuntuu varsin epäilyttävältä se tapa, jolla Guggenheim Helsinki Tukisäätiö yrittää rauhoitella ihmisiä,  jotka ovat kyseenalaistaneet säätiön ottaman 35 miljoonan lainan takaisinmaksukyvyn. Säätiö toteaa huolettomasti näin:

Pankki on kiinnostunut ensisijaisesti siitä, että lainan korot pystytään maksamaan. Esimerkiksi lainan korkojen kattamiseen tarvittaisiin vain 175 000 kävijää vuodessa.”

Berliinin ja Las Vegasin esimerkit osoittavat, että pelkkä Guggenheim-brändi ja taide eivät riitä. Bilbaon Guggenheim-museon suosiossa on pitkälti kyse ainutlaatuisesta arkkitehtuurista, mikä on sen vetovoimaisuuden (1 miljoonaa turistia vuodessa) ensisijainen syy. Seinien sisällä oleva taide on toissijaista. Kuvitellaanko täällä Helsingissä nyt siis aivan vakavissaan, että mustat kuutiot merenrannalla olisi jotain niin erikoista ja ainutlaatuista, että turistien määrällä ei olisi mitään rajaa?

Ei ihme, että mukaan yksityisiksi rahoittajiksi on lähtenyt lähinnä sellaisia rikkaita liikemiehiä, joille oman nimen saaminen julkisuuteen ”taiteen ja turismin edistämisen” nimissä on tärkeämpää kuin mahdolliset tappiot, jotka eivät heidän omaa talouttaan kaataisi. Lisäksi rahoittajiksi on ilmoittautunut vakavaraisia yksityisiä säätiöitä ja valtion omistamia firmoja. Huono diili kaikenkaikkiaan, minkä todelliset pääomasijoittajat ovat älynneet ja siksi ovat jättäytyneet pois.

Helsingin kaupungilta odottaisin vastuullisuutta verorahojen käytössä. 80 miljoonan euron investointi ja sen päälle 35 miljoonan euron suuruisen riskilainan takaus sekä tilakustannuksista vastaaminen todennäköisesti rankasti tappiollisessa hankkeessa on erittäin vastuutonta toimintaa.

Miksi emme Helsingissä Guggenheimin sijaan panostaisi enemmän jo olemassaoleviin museoihin? Meillä on jo nyt monipuolinen museotarjonta, jota tuleva Amos Rex täydentää. Museot kuitenkin kärsivät rahapulasta, koska valtionosuudet ovat laskusuunnassa. Kansainvälisten huippunäyttelyiden järjestelyissaä avustaminen – niiden mahdollistaminen – voisi olla sellaista toimintaa, mikä voisi maksaa itsensä takaisin. Muussa tapauksessa julkisen rahan käytölle täytyy olla vankat perusteet. Sanotaan lähtökohtaisesti jyrkkä EI kaikenlaiselle verorahojen riskisijoittamiselle.

Toivoa sopii, että viimeistään Helsingin kaupunginvaltuusto tekee järkevän päätöksen Guggenheim-asiassa. Naulat arkkuun ja haudataan vihdoin viimein koko epätoivoinen projekti. Keskitetään voimamme Helsingin oman brändin vahvistamiseen – mihin ei kuulu kaupunginjohtajan kunniaksi rakennettavat jättimonumentit.