Suojellaan lähiluonto – rakennetaan rohkeasti tornitaloja

Julkaistu US:ssa 7.3.2016

Kaupungistuminen on globaali ilmiö, jota vastaan ei kannata taistella. Luonnon monimuotoisuuden hävittäminen ihmisen toimesta on globaali ilmiö, jota vastaan on taisteltava kaikin käytössä olevin rauhanomaisin keinoin. Menetettyä luontoa emme saa takaisin.

Tavoitteeni on nostaa ihmisten terveyden ja asumisviihtyvyyden edistäminen Helsingin kaupunkisuunnittelun ja/tai siihen liittyvän keskustelun keskiöön. Luontokontaktit ovat erittäin tärkeitä erityisesti lasten immuunipuolustuksen kehittymisen kannalta. Luonnolla on tutkitusti suotuisia vaikutuksia ihmisten mielenterveyteen. Lähimetsissä leikkiminen, lenkkeily tai koiran ulkoiluttaminen ovat terveyttä ylläpitävää ja edistävää toimintaa. On ekologisesti kestävää, jos asukkaat pääsevät kaupunkialueella helposti luonnon helmaan kävellen tai pyöräillen, eikä heidän tarvitse autoillen kulkea kaupunkialueen ulkopuolelle ulkoilemaan.

Leppävaaran tornitalo

Asuntoja on rakennettava Helsingin niemelle kiihtyvällä tahdilla, jotta asuntopula helpottuu. Samalla on tärkeää, että kaavoitetaan riittävästi moderneja toimistotiloja, jotta tulevat työpaikat sijaitsevat lähellä ihmisiä. Ristiriita on siinä, että Helsingin uudessa yleiskaavassa on lähimetsiä ja muita viheralueita liian suuripiirteisesti merkattu rakentamisen piiriin. Tämä on merkittävin uuden yleiskaavan heikkous. Täydennysrakentaminen on hyvä idea, mutta se on toteutettava nykyisten asukkaiden mielipiteitä kuunnellen ja luontoarvoja kunnioittaen.

Hyvä esimerkki kaupunkilaisten aktiivisuudesta oman asuinalueensa puolesta on Pro Meri-Rastila -yhteisö. Meri-Rastilan rakentamissuunnittelu tähtää alueen segregoitumisen vähentämiseen, mikä on kannatettava asia. Varjopuolena on alueen ylimitoitettu asuntorakentaminen, mikä sellaisenaan toteutuessaan vähentäisi paikallisia viheralueita jopa 28 prosenttia. Tällainen kaupunkisuunnittelu on lyhytnäköistä, koska kasvavalla kaupungilla on suuremmat tarpeet myös ulkoilualueiden suhteen. Aidosti kestävä kaupunkisuunnittelu ei johda siihen, että asukkaat pakotetaan hakemaan luontokontaktejaan kaupunkialueen ulkopuolelta. Viherkatot eivät korvaa menetettyjä maanpäällisiä ulkoilualueita.

Pro Meri-Rastila on esittänyt vaihtoehtoisia ideoita viheralueiden paremmasta hyödyntämisestä. He ovat ehdottaneet, että puisto- ja niittyalueille perustetaan luonnonmukainen ”Syötävä puisto”. Idea on kannatettava, koska luonnonyrttien viljely antaa ihmisille mahdollisuuden laittaa kätensä multaan ja siten hankkia hyödyllistä mikrobistoa vastustuskykyä vahvistamaanLisäksi marjat, hedelmät ja yrtit ovat terveellistä syötävää. Tämäntyyppistä viheralueitten kehittämistyötä pitäisi edistää koko Helsingin alueella.

Vaihtoehtoja tiiviin kaupunkialueen suunnitteluun on. Rakentamista ei saa liikaa säädellä liian tiukoin normein, vaan pitää voida rohkeasti rakentaa jopa 20-25 kerroksisia tornitaloja, jotta rakentamiseen sopiva pinta-ala tulee maksimaalisesti hyödynnettyä. Tyhjiä ja aikansa eläneitä toimistotaloja tulee purkaa ja tilalle on rakennettava entistä korkeampaa. Kaupunki ei saa jarruttaa kehitystä keinotekoisin toimenpitein – annetaan kysynnän ratkaista alueiden kohtalo. Kolmas vaihtoehto viheralueiden säästämiseksi on Helsingin voimakkaampi laajentuminen ulospäin. Kuntarajat ovat keinotekoisia esteitä. Rakennetaan tiiviimpää kaupunkialuetta myös Espooseen ja Vantaalle. Yhteistyössä piilee kestävän kaupunkikehityksen voima.

Miten saamme luontoarvojen puolustajien äänen paremmin kuuluviin rakentamisen huumassa?

Keinoja on monia. Valtuustoon pyrkivä Iltalehden blogisti on lähtenyt sotakirveet heiluen verbaaliseen ”vihersotaan” itse maalailemiaan vihollisia vastaan. Minä sen sijaan en kannata vastaavanlaista populismia ja vastakkainasettelua. Haluan tehdä yhteistyötä yli puoluerajojen. Käsitykseni nimittäin on, että Hillmanin kuvailemaa yhtenäistä vihollisjoukkoa ei ole olemassa. Kyse on vain siitä, että luontoihmisten on saatava paremmin äänensä kuluviin kaupunkisuunnittelun saralla. Kehotan kaupunkilaisia äänestämään tulevaan Helsingin valtuustoon luonnon ja asukkaiden viihtyvyyden puolesta puhujia!

Kirjoittaja on filosofian tohtori, jonka viimeisin tutkimusprojekti käsitteli allergioiden mekanismeja ja luonnon monimuotoisuutta. Kirjoittaja on Liberaalipuolue – vapaus valita r.p:n hallituksen jäsen ja puolueen kuntavaaliehdokas Helsingissä.

Pro Meri-Rastila on esittänyt vaihtoehtoisia ideoita viheralueiden paremmasta hyödyntämisestä. He ovat ehdottaneet, että puisto- ja niittyalueille perustetaan luonnonmukainen ”Syötävä puisto”. Idea on kannatettava, koska  luonnonyrttien viljely antaa ihmisille mahdollisuuden laittaa kätensä multaan ja siten hankkia terveellistä mikrobistoa vastustyskykyä vahvistamaan. Lisäksi marjat, hedelmät ja yrtit ovat terveellistä syötävää. Tämäntyyppistä viheralueitten kehittämistyötä pitäisi edistää koko Helsingin alueella.

Vaihtoehtoja tiiviin kaupunkialueen suunnitteluun on. Rakentamista ei saa liikaa säädellä liian tiukoin normein, vaan pitää voida rohkeasti rakentaa jopa 20-25 kerroksisia tornitaloja, jotta rakentamiseen sopiva pinta-ala tulee maksimaalisesti hyödynnettyä. Tyhjiä ja aikansa eläneitä toimistotaloja tulee purkaa ja tilalle on rakennettava entistä korkeampaa. Kaupunki ei saa jarruttaa kehitystä keinotekoisin toimenpitein – annetaan kysynnän ratkaista alueiden kohtalo. Kolmas vaihtoehto viheralueiden säästämiseksi on Helsingin voimakkaampi laajentuminen ulospäin. Kuntarajat ovat keinotekoisia esteitä. Rakennetaan tiiviimpää kaupunkialuetta myös Espooseen ja Vantaalle. Yhteistyössä piilee kestävän kaupunkikehityksen voima.

Miten saamme luontoarvojen puolustajien äänen paremmin kuuluviin rakentamisen huumassa?

Keinoja on monia. Valtuustoon pyrkivä Iltalehden blogisti on lähtenyt sotakirveet heiluen verbaaliseen ”vihersotaan” itse maalailemiaan vihollisia vastaan. Minä sen sijaan en kannata vastaavanlaista populismia ja vastakkainasettelua. Haluan tehdä yhteistyötä yli puoluerajojen. Käsitykseni nimittäin on, että Hillmanin kuvailemaa yhtenäistä vihollisjoukkoa ei ole ole olemassa. Kyse on vain siitä, että luontoihmisten on saatava paremmin äänensä kuluviin kaupunkisuunnittelun saralla. Kehotan kaupunkilaisia äänestämään tulevaan Helsingin valtuuston luonnon ja asukkaiden viihtyvyyden puolesta puhujia!

Kirjoittaja on filosofian tohtori, jonka viimeisin tutkimusprojekti käsitteli allergioiden mekanismeja ja luonnon monimuotoisuutta. Kirjoittaja on Liberaalipuolue – vapaus valita r.p:n hallituksen jäsen ja puolueen kuntavaaliehdokas Helsingissä.

 

 

 

 

Helsingin yleiskaava jyrää lähimetsät ja virkistysalueet

Julkaistu US:ssa 14.1.2017

Helsingin uusi yleiskaava tuo kasvavaan kaupunkiin lisää asuntoja, mutta millä hinnalla? Luontoasiantuntija Keijo Savola selvitti Suomen kuvalehdelle (julkaistu 12.1.2017), mitä uusi yleiskaava tarkoittaa Helsingin metsäalueiden kannalta. Huolestuttavaa on, että selvityksen mukaan vain kolme laajempaa metsäaluetta 30:stä on täysin suojattu rakentamiselta. Muissa tapauksissa yleiskaavan epäselvät pikselit mahdollistavat metsäalueiden nakertamisen rakentamisen tieltä.

vartiosaari_luontopolku
Vartiosaaren luontopolku – lähiluontoa parhaimmillaan

Helsingin nykyisillä päättäjillä näyttää olevan harhainen käsitys virkistys- ja metsäalueiden tarpeellisuudesta alueen asukkaille. Kuvitellaan, että metsää on rajaton määrä Kehä kolmosen tuolla puolen ja että siksi lähimetsät eivät olisi tärkeitä. Tosiasiassa Etelä-Suomessa vain 1% metsien pinta-alasta on suojeltua metsää. Maailmanlaajuisesti biodiversiteetin kiihtynyt häviäminen, ”kuudes sukupuuttoaalto”, on yksi maapalloa uhkaavista suurista ongelmista. Miksi Helsingissä ajatellaan, että ”tämä ei koske meitä”?

Kosketus luontoon on tärkeää ihmisen terveyden kannalta. Torontossa tehty tutkimus osoitti, että ihmiset, joiden asuinkorttelissa on yli 10 puuta, ovat terveempiä kuin puuttomien kortteleiden asukkaat. Myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet, että tämäntyyppinen terveysvaikutus voisi välittyä kasviston mikrobien kautta. Erityisen tärkeitä luontokontaktit ovat lapsille, joiden immuunipuolustus on vasta kehittymässä. Luontokontaktien puutteen on esitetty olevan allergioiden ja monien kroonisten sairauksien taustalla. Metsät vaikuttavat positiivisesti myös ihmisten mielenterveyteen.

Helsingin kaupunginvaltuutetut jättivät lukuisia ponsia yleiskaavan hyväksymisen yhteydessä. Nämä ponnet tulee käydä läpi, ennen kuin tietyn virkistysalueen rakentamiseen voidaan ryhtyä. Välttämättä ponsia ei ole kuitenkaan kaikille arvokkaille metsäalueille. Nyt olisi ensiarvoisen tärkeää, että Helsingin luonnonystävien ääni tulisi paremmin kuuluviin seuraavassa valtuustossa, jotta saamme säästettyä niin paljon kallisarvoista luontoa rakentamiselta kuin mahdollista.

Vartiosaari ja Keskuspuisto ovat kaksi tärkeää esimerkkiä suojelemisen arvoisista luontokohteista Helsingissä. Haluan Helsingin olevan jatkossakin terveiden ihmisten kaupunki, jossa ihmisillä ja heidän lemmikeillään on mahdollisuus nauttia myös lähiluonnosta. Rakentaminen ei saa tapahtua ihmisten terveyden ja viihtyvyyden kustannuksella tai vaarantaen paikallista luonnon monimuotoisuutta.

Liberaalipuolue esittää vaihtoehdoksi viheralueiden rakentamiselle rakentamista korkeammalle sekä tyhjien toimistotilojen nopeutettua  kaavoittamista asunnoiksi. Kirjoittaja on ehdolla kuntavaaleissa Helsingissä.