Hankintapäällikkö syö pöydästäsi

Julkaistu US:ssa 26.1.2017

Helsingissä paljastui viime viikolla käsittämättömän laaja korruptiovyyhti, jonka päätekijän, aiemman opetusviraston tietohallintopäällikön, epäillään vetäneen välistä useita miljoonia euroja mm. koulujen tietotekniikkahankintoihin korvamerkittyä rahaa.

Tapauksen yhteydessä HS vihjaili, että kyseessä on kuitenkin laajempi ongelma koulujen ja opetusviraston välillä”Kentällä havaitut puutteet on järjestelmällisesti sivuutettu, mikä osaltaan mahdollistaa vilpin. Jos koululta tulee vaikka viestiä oudoista tvt-tekniikkaeristä, joita kukaan ei ole pyytänyt, viesteihin suhtaudutaan ylimalkaisesti ja asiaa ei kunnolla selvitetä”, kuvailee lähde viraston sisältä.

Nimettömän opettajan mielipide: ”Opetusviraston hallinnon toimintakulttuuri on pakottava, käskyttävä ja ylhäältä alaspäin toimiva.”

Tätä opettajan näkemystä vahvistaa opetusviraston tiedotus korruptioasiasta. Opetusvirasto tiedotti korruptioepäilyjen tultua julki, että se on uudistanut tietotekniikkahankintojaan koskevia tilauskäytäntöjään jo keväällä 2016. Osa näistä uusista käytännöistä vaikuttaa ulospäin ihan hyviltä uudistuksilta, kuten budjettiseuranta ja koulukohtainen tilausjärjestelmä. Kuitenkin opetusvirasto lisäksi vaatii, että koulujen ja viraston tietotekniikkalaitteista tehdään jatkossa inventointi neljästi vuodessa.

”Aiemmin on edellytetty, että inventointi tehdään vuosittain. Seurantaa tullaan myös lisäämään.”

Helsingin koulut opetusviraston tehovalvonnassa (ei kuvassa oleva)

Reaktio on tyypillinen virastoreaktio. Aletaan kyttäillä asiakkaita tarkemmin, kun muutakaan ei osata tehdä. Tämäntyyppinen virkamiesmentaliteetti on varsin tuttua esim. TE-toimiston asiakkaille. Opetusviraston mielestä kyttäyksen lisääminen on vastaus ongelmiin. Nyt on hämärtynyt se tosiasia, että veronmaksajien rahojen mahdollinen kähmijä oli tässä tapauksessa hankintapäällikkö eikä koulujen henkilöstö. Neljä kertaa vuodessa tapahtuva inventointi lisää koulujen työtaakkaa aivan tarpeettomasti. Myös ”seurannan lisääminen” tarkoittaa lisää töitä niin virkamiehille kuin koulujen vastaaville henkilöille. Toisin sanoen: lisää valvontaa ja byrokratiaa.

Opetusviraston on syytäkin katsoa itseään peiliin, kun ei ole piitannut koulujen ilmoittamista epäselvyyksistä hankinnoissa ja tällaisen sormien läpi katselun on annettu jatkua kymmenen vuotta. Nythän ei ole kyse aivan pikku summista, vaan miljoonista euroista. Opetusvirastossa ei vain ole välitetty koko asiasta, kun kyse ei ole omista rahoista vaan veronmaksajien rahoista. Ongelma on ennen muuta välinpitämättömät ja leipiintyneet virkamiehet.

Opetusviraston tapaus ei ole suinkaan ainoa laatuaan, koska viime syksynä käräjäoikeus tuomitsi Helsingin rakennusvirastoa vuosia huijanneen lahjusringin pääpukarit toiminnastaan. Kaupungilta huijatun rahamäärän arvo oli 540 000 euroa.

Kyttäyksen lisääminen ei ole kenenkään etujen mukaista. Avoimuus ja asiantuntijuus hankinnoissa sekä jouhevampi yhteistyö koulujen ja opetusviraston välillä voisi auttaa asiaa. Julkaistaan hankinnat vaikka kaikkien nähtäväksi, kuten valtuutettu Otso Kivekäs ehdotti. Koulut voisivat tiedottaa avoimesti myös vanhemmille, mitä hankintoja kouluissa tehdään. Ei rakenneta uusia tai vahvisteta vanhoja norsunluutorni-tyyppisiä asetelmia, vaan yritetään purkaa niitä!

Helsingissä on nyt syytä perata opetusviraston lisäksi kaikkien muidenkin virastojen käytännöt, ettei uusia kavallus/korruptiotapauksia putkahtaisi esille niin kuin sieniä sateella.

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen kuntavaaliehdokas 2017, joka ajaa avoimuutta päätöksentekoon Helsingissä.