Kuntavaalit eivät ole pormestarivaalit

Kirjoitus julkaistu US Puheenvuorossa 28.3.2017

Kuntalaki ei tunne pormestarivaaleja.

Helsingin pormestariksi pyrkivä Vihreiden Anni Sinnemäki kertoo kotisivuillaan näin: “Mitkä pormestarivaalit? –Helsinki siirtyy kevään kuntavaaleissa pormestarimalliin. Se tarkoittaa että kaupungin johtajat valitaan ensi kertaa vaaleissa.”

Sinnemäki jatkaa: “Kaupunkilaisilla on nyt enemmän valtaa kuin koskaan. Helsinkiläiset päättävät siitä, kuka kaupunkiamme johtaa ja mihin suuntaan Helsinkiä pormestarin johdolla viedään.”

Tässä johdetaan tahallaan kaupunkilaisia harhaan. Pormestariksi ei mitenkään välttämättä valita sitä pormestariehdokasta, joka on saanut eniten ääniä kuntavaaleissa. Kuntavaalien äänillä ei ole mitään tekemistä pormestarivaalin kanssa.

Kuuden eduskuntapuolueen puoluesihteerit ovat kiinnittäneet huomiota äänestäjiä harhaanjohtavaan kuntavaalikampanjointiin.

Puoluesihteerien kannanotossa kerrotaan, miten asiat todellisuudessa ovat: “Kuntavaaleissa valitaan kaupungin- ja kunnanvaltuutettuja Suomen kuntiin. Joissakin kunnissa valtuutetut valitsevat keskuudestaan pormestarin riippumatta siitä, onko tehtävään nimetty tiettyjä ehdokkaita ennen vaaleja.”

“Kunnissa vaalien välissä ylintä valtaa käyttävät edelleen valtuustot. Helsingin pormestari on käytännössä täysipäiväinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja eikä kaupunginjohtaja rajattomilla valtaoikeuksilla.”

Toivon, että äänestäjät eivät häkelly harhaanjohtavasta kampanjoinnista, vaan valitsevat kuntavaaleissa itselleen parhaan ehdokkaan kaupunginvaltuustoon sen mukaan, kuka parhaiten vastaa omaa ajatusmaailmaa.

Kirjoittaja on ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon kuntavaaleissa, ja haluaa edistää avointa ja demokraattista päätöksentekoa edustamansa Liberaalipuolueen linjan mukaisesti.

Populismi, Trump ja tulevaisuuden näkymät

Julkaistu US:ssa 15.11.2016

Trumpismin ja loputtomien vaalianalyysien jatkoksi nostan esiin osuvan analyysin USA:n vaalien tuloksesta ja pohdin, mitä tapahtuu liberalismille.

Populismin nousu

 

Politiikan tutkija Mari K. Niemi analysoi vaaliaamuna Twitterissä: ”Brexitille, jytkylle ja Trumpille on yhteistä se, että kaikkia yhdistää populistinen kampanjointi, siis kansalaisten tyytymättömyys ja se, että heidät ohjataan eliittejä vastaan.” Hän jatkaa Ylämaan kettu -blogissaan:

 

”Donald Trumpin presidenttikampanja oli oppikirjaesimerkki onnistuneesta populistisesta operaatiosta. Sen ytimessä on tulkinta kansan ja eliitin sovittamattomasta vastakkainasettelusta. Pääviestinä on tarina korruptoituneesta eliitistä, petetystä, unohdetusta ja ylenkatsotusta kansasta sekä pelastajasta, joka asettuu kansan rinnalle ja johdattaa tämän parempaan tulevaisuuteen.”

 

Populismille on tyypillistä myös se, että kaikkia ”lupauksia” ei tarvitse toteuttaa. Nyt on käytännössä annettu poliitikoille mandaatti puhua niitä näitä kampanjansa aikana ilman velvoitetta edes yrittää toteuttaa asioita sellaisenaan. Ilmaan heitetyt vaalilupaukset voi vastedes laittaa populismin piikkiin. Valituksi tultuaan voi huoleti olla toteuttamatta niitä ilman, että saisi takinkääntäjän maineen. Trumpin tapauksessa on toki hyväkin, jos kaikki hänen vaalilupauksensa eivät toteudukaan.

 

Tulevaisuuden näkymät

 

Onko nyt syytä vavista, kun Amerikassa johtoon astuu arvaamaton ja poliittisesti tuntematon Trump? Kovin hyvää ei ainakaan voi seurata vallan keskittymisestä republikaaneille. Edustajainhuoneen ja senaatin republikaanienemmistö on jopa suurempi ongelma kuin Trump presidenttinä. Kun vallan saavat konservatiivit, on liberalismi uhattuna. Samaan huomioon päätyi Heikki Aittokoski HS:ssa julkaistussa esseessään: ”Liberaali demokratia on kriisissä, jos liberaalilla tarkoitetaan vapaamielisyyteen ja avarakatseisuuteen perustuvaa poliittista järjestelmää, jossa yksilön vapauksilla ja vähemmistöjen suojalla on todellinen arvo.”

 

Mitä tapahtuu USA:ssa: kielletäänkö abortit, mitä tapahtuu vähemmistöjen oikeuksille, miten käy laittomien siirtolaisten?

Onko koko maailman liberaalien syytä olla huolissaan omien arvojensa puolesta?

Minulle tämä on merkki siitä, että yksilönvapauden ja vähemmistöjen oikeuksien puolesta on puhuttava entistä äänekkäämmin, joko poliittisesti tilaa raivaamalla järkiargumentein, tai kansalaisaktivismin kautta. Oli keino kumpi hyvänsä, avarakatseisuuden on voitettava suvaitsemattomuus! Kun annamme liikkumatilaa toisillemme ja hyväksymme erilaisuuden, annamme myös koko yhteiskunnalle edellytykset hyvinvointiin. Poteroituminen vie venettä vastakkaiseen suuntaan.