Bernerin iikenneverkkofarssi

23.1.2017  Liikenneverkkofarssi ohi – valtakunnassa kaikki hyvin. Autoverosta emme luovu! Blogikirjoittajan tulee joskus olla hyvinkin nopea, tai tilanne ehtii jo rauhoittua :-). Tästä voit kuitenkin lukea ajatukseni mm. autoverosta sekä tieverkon yhtiöittämisestä. Lisäksi voit kerrata liikenneverkkofarssin tapahtumien kulun:

Kun liikenneministeri Anne Berner esitteli (19.1.2017) pitkään odotetun liikenneverkon uudistuselvityksensä, hyydytti hän samalla autokaupan populistisella autoveron poisto -puheillaan. Liikemiesjohtoinen hallitus (viittaan tässä  Berneriin, sekä Sipilään hänen taustallaan) taisi nyt olla kuutamolla siitä, miten politiikassa toimitaan. Puheet tulisi asettaa tarkoin, jottei seurauksena ole turhat markkinahäiriöt.

Autoveron poisto olisi sinällään erittäin tervetullut uudistus. Minua lähinnä kummastuttaa lehtien jutut siitä, miten autoveron poisto olisi pelkästään kauhistuttava asia tyyliin: ”Jokainen, jolla on auto häviää.” Kolikon toinen puoli on nimittäin se, että autoveron poistuessa myös uusien autojen hinta alenisi. Sekä käytettyjen että uusien autojen hinnat alenisivat, ei pelkästään toisten. Hinta ei alenisi kuitenkaan autoveron verran, se on liian yksioikoista ajattelua.  Miksi hintojen aleneminen pelottaa niin kovasti? Ei autojen maailmanmarkkinahinta mihinkään alene, vaikka Suomen kateusvero poistettaisiinkin.

Suomessa käytössä oleva autovero on selkeästi haitallinen vero. Autovero on aiheuttanut sen, että Suomessa on eräiden lähteiden mukaan jopa Euroopan toiseksi vanhin autokanta. Autoveron poistaminen takuuvarmasti kiihdyttäisi autokauppaa. Mikäli autokantaa saataisiin uudistettua, nousisi ennen muuta liikenneturvallisuus, sillä uudemmat autot ovat testien mukaan vanhoja autoja turvallisempia. Se että laskisivatko myös autojen päästöt on kyseenalaisempaa, koska lähimenneisyydessä paljastuneet suurten autovalmistajien päästöhuijaukset viittaavat lähinnä siihen, että vähempipäästöiset autot ovat pelkkää silmänlumetta. Oletusarvoisesti päästöt kuitenkin vähenisivät, kun kaikkein huonokuntoisemmat ja vanhimmat kärryt poistuisivat Suomen teiltä.

Petteri Orpo ehti tyrmätä tikkana autoveron poiston, kun autokaupan hyytymistä alkoi auringon noustessa ilmetä: ”Muutosta autoverotukseen ei ole odotettavissa tällä vaalikaudella.” Bernerin esittämän valtion liikenneyhtiön aloittaminen vuoden 2018 alussa oli siis pelkkää toiveajattelua, jolle ei löytynyt kaikupohjaa todellisuudesta. Ylirealistisen kireä aikataulu lienee koko esityksen suurimpia heikkouksia. Lieneekö liikenaiselta unohtunut lainvalmistelun kimurantti luonne? Uusia lakeja ei noin vain liukuhihnalta rykäistä kasaan. Myös poliittinen päätöskoneisto tuppaa olemaan hidas, erityisesti mikäli kyse on verotuksen muutoksista. Eikä se nyt muutenkaan sovi, että liikenneministeri menee kansalle lupailemaan verotuksen muutoksia ilman, että keskustelisi asiasta valtiovarainministeriön kanssa.

Tilanne näytti jo hetken Bernerin sooloilulta, minkä valtiovarainministeri paikkasi. Mutta, mitä vielä! Berner tuli uudestaan esiin ja vilautti tänä vuonna autonsa hankkiville mahdollista 100 miljoonan euron ”hankintukea”.  Berner vahvisti edelleen näillä puheillaan autokaupan markkinahäiriötä.  Tuntui vähintään siltä, että valtiovarainministeri ja liikenneministeri esittivät kilpaa omiaan – ilman kapellimestaria.

Eiköhän Bernerin hankintuki-puheita seurannut valtiovarainministeri Orpon julkinen tyrmäys asialle: ”Hankintatukea ei tule.” Hallituksen toiminta alkoi vaikuttaa jo suoranaiselta farssilta: keskustelua median välityksellä. Itseaiheutetut markkinahäiriöt sekä kansan kuohunta on kuitenkin otettava vakavasti, ja ilmeisesti Sipiläkin tämän viimeinkin hoksasi, koska hän vihelsi pelin poikki. Seurasi farssin loppuhuipennus. Ministeri Berner tiedotti julkisuuteen: ”Liikenneverkkoyhtiön selvitystyöt on keskeytetty”.

Tästä sitten jatketaan ilmeisesti ensi vaalikaudella. Vaalien alla toki kaikenlainen medikohu on syytä lopettaa, jottei puolueen (Keskusta) maineeseen tule tahroja. On hyvä lykätä kaikki suuremmat päätökset vaalien tuolle puolen – annetaan hitaan tuhertamisen jatkua.

———————————————————-

Jälkipyykki: Kolme Bernerin esityksen ongelmaa

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että koko liikenneväylien yhtiöittämishankkeessa oli pohjimmiltaan kysymys siitä, miten hallitus saisi ovelasti siirrettyä valtion velkoja budjetin ulkopuolelle. Kun keinot valtion velan taittamiseksi näyttävät loppuneen, niin hallitus on alkanut miettiä kepulikonsteja, joilla velat saisi piilotettua. Tässä tilanteessa kysymys olisi teiden korjausvelasta sekä tulevista tieverkon investointiveloista. Tällainen suhmurointi alkaa vaikuttaa samalta kuin meno Kreikassa taannoin. Nimittäin liikenneyhtiönkin velka olisi todellisuudessa julkista velkaa, mikä teiden käyttäjillä maksatettaisiin takaisin. Myös Juhana Vartiainen vahvisti, mistä on kyse hallituksen toimissa: Ohituskaista ja verotusoikeus ohi eduskunnan.

Liikenneverkkojen yhtiöittämistä Bernerin esittämällä tavalla ei tule tulevaisuudessakaan hyväksyä siitäkään syystä, koska kyseessä näyttäisi olevan omaisuuden siirto maakunnille (35% omistajaosuus Live Oy:stä). Liikenne on ollut yksi parhaimmista valtion lypsylehmistä. Veroja ja maksuja liikenteestä kerätään 7,8 miljardin edestä, mutta teiden kunnossapitoon tästä summasta käytetään vain 1,6 miljardia. Nyt kepulaiset tarjoaisivat osaa lypsylehmän utareista suoraan maakuntien käyttöön. Suuri epäilykseni on, että edelleenkään kaikki liikenneraha ei siirtyisikään sinne minne kuuluisi – liikenneverkon uusimiseen ja kunnossapitoon – vaan tavalla tai toisella maakunnille tarjoutuisi mahdollisuus lypsää ämpärin ohi omaan pulloon. Mikäli IS:n Näkökulmaa on uskominen, Bernerin suunnitelma sisälsi myös rataverkon kulujen maksattamisen autoilijoilla.

Vielä lopuksi: Anne Bernerin esitys olisi tarkoittanut toteutuessaan välivaihetta kohti laajamittaisempaa paikannukseen perustuvaa liikennevalvontaa. Valvonnan ulkopuolelle jättäytyminen olisi tehty käytännössä kalliimmaksi kuin aikaperusteiset maksut. Kuitenkin vapaa liikkuminen on yksi niistä perusoikeuksista, joista kansalaisten kannattaisi pitää kiinni viimeiseen asti – valtio on nimittäin epäluotettava ja luonteeltaan oikutteleva renki.