Helsingin on purettava sopimus vanhuksia rahastavan yrityksen kanssa

Julkaistu US:ssa 20.3.2017

Vanhusten ruokakassi-palvelu on rahastusta

Helsingissä vanhukset ovat jääneet ilman ruokaa kaupungin huonosti hoitaman kilpailutuksen seurauksena. Kaupunki kilpailutti ruokatoimituksia hoitavat yritykset ja hyväksyi halvimman tarjouksen. Ajatuksena oli, että kaupunki kilpailuttaa tukipalvelun, jonka vanhukset maksavat itse. Kilpailutuksessa mukana olleilta yrityksiltä vaadittiin aiempaa kokemusta vastaavien palvelujen tuottamisesta, mutta palvelun laadun arviointi unohtui täysin.

Helsingin sanomat kertoi tänään, että Servea, joka on hoitanut maaliskuun alusta asti vanhusten kotihoidon kauppapalveluita, on laiminlyönyt sovittuja tehtäviään. Tämän seurauksena osa palvelun piirissä olevista vanhuksista on jäänyt ilman ruokaa viime viikkojen aikana. Kotihoidon työntekijät ovat nyt paikanneet tilannetta viemällä itse vanhuksille ruokaa.

Pikainen selvitykseni Serveasta osoittaa, että yrityksellä on ollut runsaasti ongelmia aiempina vuosina Tuusulassa, Tampereella ja Turussa. Myös Hesari viittasi kirjoituksessaan, että Tuusulassa yrityksen toiminta “johti kriisiin” vuonna 2009. Tuusulalainen omainen kertoi, että verrattuna paikallisen marketin hintoihin Servean lasku tuli vuodessa 1 400 euroa kalliimmaksi.

Näyttää ilmeiseltä, että Servea on voittanut kaupunkien tarjouskilpailut tarjoamalla halvinta ruokakassin toimitushintaa. Tosiasiassa yritys rahastaa törkeästi suoraan heikkokuntoisia vanhuksia niin, että ruokakassin hinta saattaa olla jopa 1,6 kertaa kalliimpi verrattuna lähikaupan hintoihin.

Yrityksen strategiana on laskuttaa vanhuksia suoraveloituksella, jolloin kukaan ei valvo todellisia loppuhintoja, eivätkä vanhukset ole kykeneviä puolustamaan itse itseään väärinkäytöksiltä. Tampereella Servealle myönnettiin jopa monopoliasema niin, että vanhuksilla ei ollut oikeutta tilata ruokakassiaan muualta.

Helsingissä kilpailutuksessa toiseksi jäänyt yritys esitti oikaisuvaatimuksen sosiaali- ja terveyslautakunnalle. He esittivät, että kyseistä ruokakassien toimituspalvelua ei ole mahdollista tuottaa Servean tarjoamaan hintaan. Oikaisuvaatimus hylättiin lautakunnassa. Mikseivät hälytyskellot alkaneet soida tässä vaiheessa, vaan uskottiin sokeasti Servean vastineeseen?

Servea kertoo olevansa lähinnä internetissä toimiva yritys. Tilaukset tulisi hoitaa internetin, sähköpostin tai WhatsAppin välityksellä. Onko kukaan miettinyt, miten vanhukset suoriutuvat tällaisesta? Eihän kaikilla ole edes tietokonetta tai älypuhelinta.

Miksi Helsingin kaupunki on ollut täysin välinpitämätön kilpailuttamansa yrityksen toimintatavoista tai palvelun laadusta? Eikö Helsingillä ole minkäänlaista keskusteluyhteyttä muihin kaupunkeihin, kuten Tuusulaan? Eletäänkö täällä säkin sisällä?

Helsingin on viimeistään nyt myönnettävä tekemänsä virheet kilpailutuksessa ja sopimus Servean kanssa on purettava välittömästi vanhusten törkeän rahastuksen lopettamiseksi.

Liberaalipuolue on linjannut, että kuntien on kilpailutettava verorahoin kustannettavat palvelut avoimesti ja säännöllisin väliajoin. Hinnan lisäksi myös palvelun laatu on arvioitava. Liian pitkiä sopimuksia, joista ei voi irtautua kesken sopimuskauden, ei pidä solmia lainkaan. Samat kriteerit pitää soveltaa myös sellaisiin kuntien kilpailuttamiin palveluihin, jotka asiakkaat maksavat itse.

 

Ylen vaalikone on auennut!

MIKSI JUURI SINUT KANNATTAISI VALITA KUNNANVALTUUSTOON?

Olen filosofian tohtori ja siksi pätevä koulutuksen, tutkimuksen ja luontoarvojen puolestapuhuja. Liberaalipuolueen ehdokkaana olen vaihtoehto kaikille valtapuolueiden politiikkaan pettyneille.

MITÄ ASIOITA HALUAT EDISTÄÄ TAI AJAA TULEVALLA VAALIKAUDELLA? Haluan edistää vaihtoehtoista kaupunkisuunnittelua, missä luonto- ja kulttuuriarvot ovat keskiössä. Helsingissä on rakennettava korkeammalle viheralueiden rakentamisen sijaan. Tyhjiä toimistotiloja on voitava muuttaa asunnoiksi sujuvammin.
Haluan edistää järkevää koulutuspolitiikkaa, missä pakkodigitalisaation sijaan korostetaan myös kädentaitojen merkitystä lapsen kehityksessä, sekä koulujen omia opetuspainotuksia.

 

 

Suojellaan lähiluonto – rakennetaan rohkeasti tornitaloja

Julkaistu US:ssa 7.3.2016

Kaupungistuminen on globaali ilmiö, jota vastaan ei kannata taistella. Luonnon monimuotoisuuden hävittäminen ihmisen toimesta on globaali ilmiö, jota vastaan on taisteltava kaikin käytössä olevin rauhanomaisin keinoin. Menetettyä luontoa emme saa takaisin.

Tavoitteeni on nostaa ihmisten terveyden ja asumisviihtyvyyden edistäminen Helsingin kaupunkisuunnittelun ja/tai siihen liittyvän keskustelun keskiöön. Luontokontaktit ovat erittäin tärkeitä erityisesti lasten immuunipuolustuksen kehittymisen kannalta. Luonnolla on tutkitusti suotuisia vaikutuksia ihmisten mielenterveyteen. Lähimetsissä leikkiminen, lenkkeily tai koiran ulkoiluttaminen ovat terveyttä ylläpitävää ja edistävää toimintaa. On ekologisesti kestävää, jos asukkaat pääsevät kaupunkialueella helposti luonnon helmaan kävellen tai pyöräillen, eikä heidän tarvitse autoillen kulkea kaupunkialueen ulkopuolelle ulkoilemaan.

Leppävaaran tornitalo

Asuntoja on rakennettava Helsingin niemelle kiihtyvällä tahdilla, jotta asuntopula helpottuu. Samalla on tärkeää, että kaavoitetaan riittävästi moderneja toimistotiloja, jotta tulevat työpaikat sijaitsevat lähellä ihmisiä. Ristiriita on siinä, että Helsingin uudessa yleiskaavassa on lähimetsiä ja muita viheralueita liian suuripiirteisesti merkattu rakentamisen piiriin. Tämä on merkittävin uuden yleiskaavan heikkous. Täydennysrakentaminen on hyvä idea, mutta se on toteutettava nykyisten asukkaiden mielipiteitä kuunnellen ja luontoarvoja kunnioittaen.

Hyvä esimerkki kaupunkilaisten aktiivisuudesta oman asuinalueensa puolesta on Pro Meri-Rastila -yhteisö. Meri-Rastilan rakentamissuunnittelu tähtää alueen segregoitumisen vähentämiseen, mikä on kannatettava asia. Varjopuolena on alueen ylimitoitettu asuntorakentaminen, mikä sellaisenaan toteutuessaan vähentäisi paikallisia viheralueita jopa 28 prosenttia. Tällainen kaupunkisuunnittelu on lyhytnäköistä, koska kasvavalla kaupungilla on suuremmat tarpeet myös ulkoilualueiden suhteen. Aidosti kestävä kaupunkisuunnittelu ei johda siihen, että asukkaat pakotetaan hakemaan luontokontaktejaan kaupunkialueen ulkopuolelta. Viherkatot eivät korvaa menetettyjä maanpäällisiä ulkoilualueita.

Pro Meri-Rastila on esittänyt vaihtoehtoisia ideoita viheralueiden paremmasta hyödyntämisestä. He ovat ehdottaneet, että puisto- ja niittyalueille perustetaan luonnonmukainen ”Syötävä puisto”. Idea on kannatettava, koska luonnonyrttien viljely antaa ihmisille mahdollisuuden laittaa kätensä multaan ja siten hankkia hyödyllistä mikrobistoa vastustuskykyä vahvistamaanLisäksi marjat, hedelmät ja yrtit ovat terveellistä syötävää. Tämäntyyppistä viheralueitten kehittämistyötä pitäisi edistää koko Helsingin alueella.

Vaihtoehtoja tiiviin kaupunkialueen suunnitteluun on. Rakentamista ei saa liikaa säädellä liian tiukoin normein, vaan pitää voida rohkeasti rakentaa jopa 20-25 kerroksisia tornitaloja, jotta rakentamiseen sopiva pinta-ala tulee maksimaalisesti hyödynnettyä. Tyhjiä ja aikansa eläneitä toimistotaloja tulee purkaa ja tilalle on rakennettava entistä korkeampaa. Kaupunki ei saa jarruttaa kehitystä keinotekoisin toimenpitein – annetaan kysynnän ratkaista alueiden kohtalo. Kolmas vaihtoehto viheralueiden säästämiseksi on Helsingin voimakkaampi laajentuminen ulospäin. Kuntarajat ovat keinotekoisia esteitä. Rakennetaan tiiviimpää kaupunkialuetta myös Espooseen ja Vantaalle. Yhteistyössä piilee kestävän kaupunkikehityksen voima.

Miten saamme luontoarvojen puolustajien äänen paremmin kuuluviin rakentamisen huumassa?

Keinoja on monia. Valtuustoon pyrkivä Iltalehden blogisti on lähtenyt sotakirveet heiluen verbaaliseen ”vihersotaan” itse maalailemiaan vihollisia vastaan. Minä sen sijaan en kannata vastaavanlaista populismia ja vastakkainasettelua. Haluan tehdä yhteistyötä yli puoluerajojen. Käsitykseni nimittäin on, että Hillmanin kuvailemaa yhtenäistä vihollisjoukkoa ei ole olemassa. Kyse on vain siitä, että luontoihmisten on saatava paremmin äänensä kuluviin kaupunkisuunnittelun saralla. Kehotan kaupunkilaisia äänestämään tulevaan Helsingin valtuustoon luonnon ja asukkaiden viihtyvyyden puolesta puhujia!

Kirjoittaja on filosofian tohtori, jonka viimeisin tutkimusprojekti käsitteli allergioiden mekanismeja ja luonnon monimuotoisuutta. Kirjoittaja on Liberaalipuolue – vapaus valita r.p:n hallituksen jäsen ja puolueen kuntavaaliehdokas Helsingissä.

Pro Meri-Rastila on esittänyt vaihtoehtoisia ideoita viheralueiden paremmasta hyödyntämisestä. He ovat ehdottaneet, että puisto- ja niittyalueille perustetaan luonnonmukainen ”Syötävä puisto”. Idea on kannatettava, koska  luonnonyrttien viljely antaa ihmisille mahdollisuuden laittaa kätensä multaan ja siten hankkia terveellistä mikrobistoa vastustyskykyä vahvistamaan. Lisäksi marjat, hedelmät ja yrtit ovat terveellistä syötävää. Tämäntyyppistä viheralueitten kehittämistyötä pitäisi edistää koko Helsingin alueella.

Vaihtoehtoja tiiviin kaupunkialueen suunnitteluun on. Rakentamista ei saa liikaa säädellä liian tiukoin normein, vaan pitää voida rohkeasti rakentaa jopa 20-25 kerroksisia tornitaloja, jotta rakentamiseen sopiva pinta-ala tulee maksimaalisesti hyödynnettyä. Tyhjiä ja aikansa eläneitä toimistotaloja tulee purkaa ja tilalle on rakennettava entistä korkeampaa. Kaupunki ei saa jarruttaa kehitystä keinotekoisin toimenpitein – annetaan kysynnän ratkaista alueiden kohtalo. Kolmas vaihtoehto viheralueiden säästämiseksi on Helsingin voimakkaampi laajentuminen ulospäin. Kuntarajat ovat keinotekoisia esteitä. Rakennetaan tiiviimpää kaupunkialuetta myös Espooseen ja Vantaalle. Yhteistyössä piilee kestävän kaupunkikehityksen voima.

Miten saamme luontoarvojen puolustajien äänen paremmin kuuluviin rakentamisen huumassa?

Keinoja on monia. Valtuustoon pyrkivä Iltalehden blogisti on lähtenyt sotakirveet heiluen verbaaliseen ”vihersotaan” itse maalailemiaan vihollisia vastaan. Minä sen sijaan en kannata vastaavanlaista populismia ja vastakkainasettelua. Haluan tehdä yhteistyötä yli puoluerajojen. Käsitykseni nimittäin on, että Hillmanin kuvailemaa yhtenäistä vihollisjoukkoa ei ole ole olemassa. Kyse on vain siitä, että luontoihmisten on saatava paremmin äänensä kuluviin kaupunkisuunnittelun saralla. Kehotan kaupunkilaisia äänestämään tulevaan Helsingin valtuuston luonnon ja asukkaiden viihtyvyyden puolesta puhujia!

Kirjoittaja on filosofian tohtori, jonka viimeisin tutkimusprojekti käsitteli allergioiden mekanismeja ja luonnon monimuotoisuutta. Kirjoittaja on Liberaalipuolue – vapaus valita r.p:n hallituksen jäsen ja puolueen kuntavaaliehdokas Helsingissä.

 

 

 

 

Tasa-arvoinen avioliittolaki astuu voimaan

Julkaistu Liberaalipuolueen Facebook-sivulla 1.3.2017

Tänään, 1.3.2017, on tärkeä ja historiallinen päivä, koska vihdoinkin kauan odotettu tasa-arvoinen avioliittolaki astuu voimaan. Tasa-arvoinen avioliitto ei ole keneltäkään pois. Päinvastoin, epätasa-arvoisesti kansalaisia kohtelevat lait ovat tahra demokratialle. Tänään Suomi otti siis yhden tärkeän askeleen kohti ihmisten tasavertaista kohtelua.

Hesarin artikkelissa kerrataan homoseksuaalisuuden historiaa. Paljon on tapahtunut edistystä ajan kuluessa suvaitsevaisuuden suhteen. On silti vaikea ymmärtää, että nykyaikanakin on olemassa äänekäs joukko konservatiiveja, jotka haluavat jarruttaa ihmisten tasa-arvoon tähtäävien lakien voimaantuloa. On erikoista, että samaa sukupuolta olevien avioliitot hyväksyttiin Suomea ennen Espanjassa ja Ranskassa, jotka kuitenkin ovat katolisia maita. Kenties tämä kertoo jotain ylipäätänsä uudistusten hitaudesta maassamme?

Ei kuitenkaan anneta minkään häiritä tämän päivän saavutusta, vaan nostetaan yhteismalja tasa-arvolle! Onnea kaikille tuleville homo- ja lesbopareille, jotka nyt avioon astuvat!

#tahdon2013 #avioliittolaki

Aiheeseen liittyvä artikkeli: http://www.hs.fi/paivanlehti/01032017/art-2000005108149.html

Yliopistojen ”hyvä veli” -verkostot

Julkaistu Liberaalipuolueen Facebook-sivulla 27.2.2017

Helsingin yliopisto, Porthania

Jyrki Katainen, silloinen pääministeri, hehkutti vuoden 2009 yliopistouudistusta näin: ”Yliopistouudistus. Se on fantastinen uudistus. Aivan loistava uudistus. Se on parasta mitä suomalaiselle yliopistosektorille on tapahtunut sen jälkeen kun ne on perustettu”.

Todellisuus on osoittautunut toisenlaiseksi. Vuoden 2009 yliopistouudistuksen myötä yliopistojen byrokratia on kasvanut, tiedonvälitys johtoportaalta alaspäin on heikentynyt ja hakuprosesseista on tullut salamyhkäisiä. Hakuprosesseissa suositaan ulkomaalaisia. Hakijoilla ei ole oikeusturvaa. Toisin sanoen, “hakumenettely on jättänyt Suomen yliopistojen pienille hyvä veli -verkostoille vapaat kädet järjestää tehtäviin samanmielisiä suosikkejaan.”

Liberaalipuolue ajaa avointa päätöksentekoa ja vastustaa etupiirien suhmurointia. Avoinna oleviin yliopistopositioihin on palkattava ensisijaisesti pätevimmät henkilöt sukupuoleen tai kansalaisuuteen katsomatta. Epätasa-arvoisesti kohdelluilla hakijoilla on oltava valitusoikeus. Demokraattinen päätöksenteko on parempi asia kuin keskitetty valta. Siksi vuoden 2010 yliopistolaki pitää avata uuteen käsittelyyn. Epäonnistuneeksi osoittautunut uudistus on korjattava.

(Juttu liittyy ao. artikkeliin.)

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005103708.html

Korvausehdotus vene- ja moottoripyöräveroille

Julkaistu US:ssa 16.2.2017

Aiemmin tällä viikolla hallitus päätti luopua kaavailemistaan vene- ja moottoripyöräveroista. Veroehdotukset eivät ehtineet edes eduskuntaan asti, mutta kansan tietoisuuteen ne upposivat sitäkin paremmin. Kauppalehden mukaan hallituksen verovalmistelu on tähän mennessä vienyt rekistereistä pois noin 100 000 moottoripyörää ja yli 4 600 venettä. Tästä aiheutuneet vakuutusverojen tappiot valtiolle ovat 15 miljoonaa euroa. Kun mukaan lasketaan valtion menetykset arvonlisäveroista, polttoaineveroista sekä arviot veneiden ja moottoripyörien kaupankäynnin vähentymisestä, niin veron vaikutus on arviolta 35 miljoonaa euroa miinusta valtion kassaan.

Kyseisillä vene- ja moottoripyöräveroilla olisi pitänyt ennen viime syyskuuta tehtyjen arvioiden mukaan tulla valtion kassaan lisää rahaa 50 miljoonaa euroa. Timo Soinin puheet syksyn budjetti-infossa ”herrojen huvikuunareiden ja juppikoottereiden” verollepanosta aiheuttivat kuitenkin käänteisen vaikutuksen. Soinin joulukuinen tarkennus aiempaan puheeseensa: ”juppikootteri eli vesijetti”, ei sekään auttanut yhtään asiaa. Nyt hallitus on kiusallisessa tilanteessa, missä valtion kassavaje on kasvanut 35 miljoonalla eurolla entisestään. Mitä hallituksen pitäisi tehdä seuraavaksi? Mistä korvaava summa?

Olisi korkea aika myöntää, että uusien verojen tai veronkorotusten tie on Suomessa kuljettu loppuun. Kansalaiset eivät enää niele kiltisti uusia veroja, vaan ryhtyvät vastatoimiin niiden välttämiseksi. Kansainvälinen kilpailu takaa myös sen, että verojen kiristys yläpäässä saattaisi johtaa koulutetun väestön kiihtyneeseen aivovuotoon ulkomaille tai rahavirtojen valumiseen veroparatiisien suojaan entistä tehostuneemman verosuunnittelun  seurauksena.

Tässä tilanteessa voisimme suunnata katseemme verojen sijaan turhiin verovähennyksiin. Mikä voisi olla vähemmän perusteltua nykypäivänä kuin ay-jäsenmaksujen verovähennyskelpoisuus? Valtiontalouden tutkimuslaitos on aiemmin arvioinut, ettei kyseistä vähennystä voida pitää aidosti tulonhankkimiskustannuksena. Siten sen vähennyskelpoisuudesta aiheutuu verotukea. Ay-jäsenmaksujen verovähennyksen hintalappu on vähintään 75 miljoonaa euroa. Tappiota valtiolle ei tämän kelpoisuuden poistamisesta aiheutuisi, mutta sen sijaan verotus samalla yksinkertaistuisi, joten siksi se olisi juuri nyt varteenotettava vaihtoehto hallitukselle.

Hankintapäällikkö syö pöydästäsi

Julkaistu US:ssa 26.1.2017

Helsingissä paljastui viime viikolla käsittämättömän laaja korruptiovyyhti, jonka päätekijän, aiemman opetusviraston tietohallintopäällikön, epäillään vetäneen välistä useita miljoonia euroja mm. koulujen tietotekniikkahankintoihin korvamerkittyä rahaa.

Tapauksen yhteydessä HS vihjaili, että kyseessä on kuitenkin laajempi ongelma koulujen ja opetusviraston välillä”Kentällä havaitut puutteet on järjestelmällisesti sivuutettu, mikä osaltaan mahdollistaa vilpin. Jos koululta tulee vaikka viestiä oudoista tvt-tekniikkaeristä, joita kukaan ei ole pyytänyt, viesteihin suhtaudutaan ylimalkaisesti ja asiaa ei kunnolla selvitetä”, kuvailee lähde viraston sisältä.

Nimettömän opettajan mielipide: ”Opetusviraston hallinnon toimintakulttuuri on pakottava, käskyttävä ja ylhäältä alaspäin toimiva.”

Tätä opettajan näkemystä vahvistaa opetusviraston tiedotus korruptioasiasta. Opetusvirasto tiedotti korruptioepäilyjen tultua julki, että se on uudistanut tietotekniikkahankintojaan koskevia tilauskäytäntöjään jo keväällä 2016. Osa näistä uusista käytännöistä vaikuttaa ulospäin ihan hyviltä uudistuksilta, kuten budjettiseuranta ja koulukohtainen tilausjärjestelmä. Kuitenkin opetusvirasto lisäksi vaatii, että koulujen ja viraston tietotekniikkalaitteista tehdään jatkossa inventointi neljästi vuodessa.

”Aiemmin on edellytetty, että inventointi tehdään vuosittain. Seurantaa tullaan myös lisäämään.”

Helsingin koulut opetusviraston tehovalvonnassa (ei kuvassa oleva)

Reaktio on tyypillinen virastoreaktio. Aletaan kyttäillä asiakkaita tarkemmin, kun muutakaan ei osata tehdä. Tämäntyyppinen virkamiesmentaliteetti on varsin tuttua esim. TE-toimiston asiakkaille. Opetusviraston mielestä kyttäyksen lisääminen on vastaus ongelmiin. Nyt on hämärtynyt se tosiasia, että veronmaksajien rahojen mahdollinen kähmijä oli tässä tapauksessa hankintapäällikkö eikä koulujen henkilöstö. Neljä kertaa vuodessa tapahtuva inventointi lisää koulujen työtaakkaa aivan tarpeettomasti. Myös ”seurannan lisääminen” tarkoittaa lisää töitä niin virkamiehille kuin koulujen vastaaville henkilöille. Toisin sanoen: lisää valvontaa ja byrokratiaa.

Opetusviraston on syytäkin katsoa itseään peiliin, kun ei ole piitannut koulujen ilmoittamista epäselvyyksistä hankinnoissa ja tällaisen sormien läpi katselun on annettu jatkua kymmenen vuotta. Nythän ei ole kyse aivan pikku summista, vaan miljoonista euroista. Opetusvirastossa ei vain ole välitetty koko asiasta, kun kyse ei ole omista rahoista vaan veronmaksajien rahoista. Ongelma on ennen muuta välinpitämättömät ja leipiintyneet virkamiehet.

Opetusviraston tapaus ei ole suinkaan ainoa laatuaan, koska viime syksynä käräjäoikeus tuomitsi Helsingin rakennusvirastoa vuosia huijanneen lahjusringin pääpukarit toiminnastaan. Kaupungilta huijatun rahamäärän arvo oli 540 000 euroa.

Kyttäyksen lisääminen ei ole kenenkään etujen mukaista. Avoimuus ja asiantuntijuus hankinnoissa sekä jouhevampi yhteistyö koulujen ja opetusviraston välillä voisi auttaa asiaa. Julkaistaan hankinnat vaikka kaikkien nähtäväksi, kuten valtuutettu Otso Kivekäs ehdotti. Koulut voisivat tiedottaa avoimesti myös vanhemmille, mitä hankintoja kouluissa tehdään. Ei rakenneta uusia tai vahvisteta vanhoja norsunluutorni-tyyppisiä asetelmia, vaan yritetään purkaa niitä!

Helsingissä on nyt syytä perata opetusviraston lisäksi kaikkien muidenkin virastojen käytännöt, ettei uusia kavallus/korruptiotapauksia putkahtaisi esille niin kuin sieniä sateella.

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen kuntavaaliehdokas 2017, joka ajaa avoimuutta päätöksentekoon Helsingissä.

Mechelininkadun lehmusten kaataminen

Lehmusvanhus Etelä-Haagassa

Mechelininkadulla hurisi viime viikolla moottorisaha siihen tahtiin, että kertalaakilla lähtöpassit sai koko kadun lehmusrivistö. Tämä temppu sen takia että, tielle rakennetaan pyörätiet. Myös ajokaistoja kavennetaan. Nykyinen liikennesuunnittelu on armoton lähiluontoa kohtaan. Kyseiset lehmukset eivät kuitenkaan olleet niin lahoja, että ne olisi siitä syystä täytynyt kaataa. On tietysti hieno asia, että pyöräkaistojen määrä kaupungissa kasvaa, mutta millä hinnalla? Minä itse pyöräilijänä tykkään ajella erityisesti sellaisilla reiteillä, missä on vanhoja jalopuita ympärillä (hyvänä esimerkkinä Aleksis Kiven katu). Puut ovat mukavia maisemassa myös, jos katsot kaupunkiasuntosi ikkunasta ulos. Helsingin kaupunkisuunnittelu ei kuitenkaan ota huomioon mahdollista asukkaiden viihtyisyyttä ja jos joku sanoo sanansa suunnittelua vastaan, niin todetaan, että ”kehä kolmosen ulkopuolella luontoa on riittämiin.” On tietysti totta, että varmasti siinä on vaihtelua, kuinka paljon ihmiset arvostavat lähiluontoa – kaikille se ei ole tärkeää. Mikä oikeus betonia rakastavilla ihmisillä kuitenkaan on viedä loputkin luonto sitä arvostavilta? Oliko lehmusten kaataminen tässäkin tilanteessa varmasti ainoa ratkaisu, vai olisiko olut muitakin ratkaisuja?

Korjaus 25.1.2017: Rakennusvirasto tviittasi, että lehmusten kaatamisesta liikkuu huuhaa-tietoa. Lehmukset eivät olisi kestäneet mm. vesiputkien uusimista. 

Tähän tietoon on uskominen, mutta oliko tiedotus asiasta vaillinaista, kun nyt sai olla HSMetron uutisoinnin varassa? Joka tapauksessa lähiluontoa kannattaa tarkkailla, koska Helsingin uusi yleiskaava on armoton!

Bernerin iikenneverkkofarssi

23.1.2017  Liikenneverkkofarssi ohi – valtakunnassa kaikki hyvin. Autoverosta emme luovu! Blogikirjoittajan tulee joskus olla hyvinkin nopea, tai tilanne ehtii jo rauhoittua :-). Tästä voit kuitenkin lukea ajatukseni mm. autoverosta sekä tieverkon yhtiöittämisestä. Lisäksi voit kerrata liikenneverkkofarssin tapahtumien kulun:

Kun liikenneministeri Anne Berner esitteli (19.1.2017) pitkään odotetun liikenneverkon uudistuselvityksensä, hyydytti hän samalla autokaupan populistisella autoveron poisto -puheillaan. Liikemiesjohtoinen hallitus (viittaan tässä  Berneriin, sekä Sipilään hänen taustallaan) taisi nyt olla kuutamolla siitä, miten politiikassa toimitaan. Puheet tulisi asettaa tarkoin, jottei seurauksena ole turhat markkinahäiriöt.

Autoveron poisto olisi sinällään erittäin tervetullut uudistus. Minua lähinnä kummastuttaa lehtien jutut siitä, miten autoveron poisto olisi pelkästään kauhistuttava asia tyyliin: ”Jokainen, jolla on auto häviää.” Kolikon toinen puoli on nimittäin se, että autoveron poistuessa myös uusien autojen hinta alenisi. Sekä käytettyjen että uusien autojen hinnat alenisivat, ei pelkästään toisten. Hinta ei alenisi kuitenkaan autoveron verran, se on liian yksioikoista ajattelua.  Miksi hintojen aleneminen pelottaa niin kovasti? Ei autojen maailmanmarkkinahinta mihinkään alene, vaikka Suomen kateusvero poistettaisiinkin.

Suomessa käytössä oleva autovero on selkeästi haitallinen vero. Autovero on aiheuttanut sen, että Suomessa on eräiden lähteiden mukaan jopa Euroopan toiseksi vanhin autokanta. Autoveron poistaminen takuuvarmasti kiihdyttäisi autokauppaa. Mikäli autokantaa saataisiin uudistettua, nousisi ennen muuta liikenneturvallisuus, sillä uudemmat autot ovat testien mukaan vanhoja autoja turvallisempia. Se että laskisivatko myös autojen päästöt on kyseenalaisempaa, koska lähimenneisyydessä paljastuneet suurten autovalmistajien päästöhuijaukset viittaavat lähinnä siihen, että vähempipäästöiset autot ovat pelkkää silmänlumetta. Oletusarvoisesti päästöt kuitenkin vähenisivät, kun kaikkein huonokuntoisemmat ja vanhimmat kärryt poistuisivat Suomen teiltä.

Petteri Orpo ehti tyrmätä tikkana autoveron poiston, kun autokaupan hyytymistä alkoi auringon noustessa ilmetä: ”Muutosta autoverotukseen ei ole odotettavissa tällä vaalikaudella.” Bernerin esittämän valtion liikenneyhtiön aloittaminen vuoden 2018 alussa oli siis pelkkää toiveajattelua, jolle ei löytynyt kaikupohjaa todellisuudesta. Ylirealistisen kireä aikataulu lienee koko esityksen suurimpia heikkouksia. Lieneekö liikenaiselta unohtunut lainvalmistelun kimurantti luonne? Uusia lakeja ei noin vain liukuhihnalta rykäistä kasaan. Myös poliittinen päätöskoneisto tuppaa olemaan hidas, erityisesti mikäli kyse on verotuksen muutoksista. Eikä se nyt muutenkaan sovi, että liikenneministeri menee kansalle lupailemaan verotuksen muutoksia ilman, että keskustelisi asiasta valtiovarainministeriön kanssa.

Tilanne näytti jo hetken Bernerin sooloilulta, minkä valtiovarainministeri paikkasi. Mutta, mitä vielä! Berner tuli uudestaan esiin ja vilautti tänä vuonna autonsa hankkiville mahdollista 100 miljoonan euron ”hankintukea”.  Berner vahvisti edelleen näillä puheillaan autokaupan markkinahäiriötä.  Tuntui vähintään siltä, että valtiovarainministeri ja liikenneministeri esittivät kilpaa omiaan – ilman kapellimestaria.

Eiköhän Bernerin hankintuki-puheita seurannut valtiovarainministeri Orpon julkinen tyrmäys asialle: ”Hankintatukea ei tule.” Hallituksen toiminta alkoi vaikuttaa jo suoranaiselta farssilta: keskustelua median välityksellä. Itseaiheutetut markkinahäiriöt sekä kansan kuohunta on kuitenkin otettava vakavasti, ja ilmeisesti Sipiläkin tämän viimeinkin hoksasi, koska hän vihelsi pelin poikki. Seurasi farssin loppuhuipennus. Ministeri Berner tiedotti julkisuuteen: ”Liikenneverkkoyhtiön selvitystyöt on keskeytetty”.

Tästä sitten jatketaan ilmeisesti ensi vaalikaudella. Vaalien alla toki kaikenlainen medikohu on syytä lopettaa, jottei puolueen (Keskusta) maineeseen tule tahroja. On hyvä lykätä kaikki suuremmat päätökset vaalien tuolle puolen – annetaan hitaan tuhertamisen jatkua.

———————————————————-

Jälkipyykki: Kolme Bernerin esityksen ongelmaa

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että koko liikenneväylien yhtiöittämishankkeessa oli pohjimmiltaan kysymys siitä, miten hallitus saisi ovelasti siirrettyä valtion velkoja budjetin ulkopuolelle. Kun keinot valtion velan taittamiseksi näyttävät loppuneen, niin hallitus on alkanut miettiä kepulikonsteja, joilla velat saisi piilotettua. Tässä tilanteessa kysymys olisi teiden korjausvelasta sekä tulevista tieverkon investointiveloista. Tällainen suhmurointi alkaa vaikuttaa samalta kuin meno Kreikassa taannoin. Nimittäin liikenneyhtiönkin velka olisi todellisuudessa julkista velkaa, mikä teiden käyttäjillä maksatettaisiin takaisin. Myös Juhana Vartiainen vahvisti, mistä on kyse hallituksen toimissa: Ohituskaista ja verotusoikeus ohi eduskunnan.

Liikenneverkkojen yhtiöittämistä Bernerin esittämällä tavalla ei tule tulevaisuudessakaan hyväksyä siitäkään syystä, koska kyseessä näyttäisi olevan omaisuuden siirto maakunnille (35% omistajaosuus Live Oy:stä). Liikenne on ollut yksi parhaimmista valtion lypsylehmistä. Veroja ja maksuja liikenteestä kerätään 7,8 miljardin edestä, mutta teiden kunnossapitoon tästä summasta käytetään vain 1,6 miljardia. Nyt kepulaiset tarjoaisivat osaa lypsylehmän utareista suoraan maakuntien käyttöön. Suuri epäilykseni on, että edelleenkään kaikki liikenneraha ei siirtyisikään sinne minne kuuluisi – liikenneverkon uusimiseen ja kunnossapitoon – vaan tavalla tai toisella maakunnille tarjoutuisi mahdollisuus lypsää ämpärin ohi omaan pulloon. Mikäli IS:n Näkökulmaa on uskominen, Bernerin suunnitelma sisälsi myös rataverkon kulujen maksattamisen autoilijoilla.

Vielä lopuksi: Anne Bernerin esitys olisi tarkoittanut toteutuessaan välivaihetta kohti laajamittaisempaa paikannukseen perustuvaa liikennevalvontaa. Valvonnan ulkopuolelle jättäytyminen olisi tehty käytännössä kalliimmaksi kuin aikaperusteiset maksut. Kuitenkin vapaa liikkuminen on yksi niistä perusoikeuksista, joista kansalaisten kannattaisi pitää kiinni viimeiseen asti – valtio on nimittäin epäluotettava ja luonteeltaan oikutteleva renki.

Helsingin yleiskaava jyrää lähimetsät ja virkistysalueet

Julkaistu US:ssa 14.1.2017

Helsingin uusi yleiskaava tuo kasvavaan kaupunkiin lisää asuntoja, mutta millä hinnalla? Luontoasiantuntija Keijo Savola selvitti Suomen kuvalehdelle (julkaistu 12.1.2017), mitä uusi yleiskaava tarkoittaa Helsingin metsäalueiden kannalta. Huolestuttavaa on, että selvityksen mukaan vain kolme laajempaa metsäaluetta 30:stä on täysin suojattu rakentamiselta. Muissa tapauksissa yleiskaavan epäselvät pikselit mahdollistavat metsäalueiden nakertamisen rakentamisen tieltä.

vartiosaari_luontopolku
Vartiosaaren luontopolku – lähiluontoa parhaimmillaan

Helsingin nykyisillä päättäjillä näyttää olevan harhainen käsitys virkistys- ja metsäalueiden tarpeellisuudesta alueen asukkaille. Kuvitellaan, että metsää on rajaton määrä Kehä kolmosen tuolla puolen ja että siksi lähimetsät eivät olisi tärkeitä. Tosiasiassa Etelä-Suomessa vain 1% metsien pinta-alasta on suojeltua metsää. Maailmanlaajuisesti biodiversiteetin kiihtynyt häviäminen, ”kuudes sukupuuttoaalto”, on yksi maapalloa uhkaavista suurista ongelmista. Miksi Helsingissä ajatellaan, että ”tämä ei koske meitä”?

Kosketus luontoon on tärkeää ihmisen terveyden kannalta. Torontossa tehty tutkimus osoitti, että ihmiset, joiden asuinkorttelissa on yli 10 puuta, ovat terveempiä kuin puuttomien kortteleiden asukkaat. Myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet, että tämäntyyppinen terveysvaikutus voisi välittyä kasviston mikrobien kautta. Erityisen tärkeitä luontokontaktit ovat lapsille, joiden immuunipuolustus on vasta kehittymässä. Luontokontaktien puutteen on esitetty olevan allergioiden ja monien kroonisten sairauksien taustalla. Metsät vaikuttavat positiivisesti myös ihmisten mielenterveyteen.

Helsingin kaupunginvaltuutetut jättivät lukuisia ponsia yleiskaavan hyväksymisen yhteydessä. Nämä ponnet tulee käydä läpi, ennen kuin tietyn virkistysalueen rakentamiseen voidaan ryhtyä. Välttämättä ponsia ei ole kuitenkaan kaikille arvokkaille metsäalueille. Nyt olisi ensiarvoisen tärkeää, että Helsingin luonnonystävien ääni tulisi paremmin kuuluviin seuraavassa valtuustossa, jotta saamme säästettyä niin paljon kallisarvoista luontoa rakentamiselta kuin mahdollista.

Vartiosaari ja Keskuspuisto ovat kaksi tärkeää esimerkkiä suojelemisen arvoisista luontokohteista Helsingissä. Haluan Helsingin olevan jatkossakin terveiden ihmisten kaupunki, jossa ihmisillä ja heidän lemmikeillään on mahdollisuus nauttia myös lähiluonnosta. Rakentaminen ei saa tapahtua ihmisten terveyden ja viihtyvyyden kustannuksella tai vaarantaen paikallista luonnon monimuotoisuutta.

Liberaalipuolue esittää vaihtoehdoksi viheralueiden rakentamiselle rakentamista korkeammalle sekä tyhjien toimistotilojen nopeutettua  kaavoittamista asunnoiksi. Kirjoittaja on ehdolla kuntavaaleissa Helsingissä.