Uusi alkoholilaki – holhouspolitiikan huipentuma

Julkaistu US:ssa 28.11.2016

Suomessa on syvään juurtunut usko holhoavan alkoholipolitiikan ylivertaisuuteen alkoholin aiheuttamien kansanterveydellisten haittojen ehkäisyssä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on valjastettu suoltamaan holhouspolitiikkaa tukevia lausuntoja ja raportteja. Vitkuttelu alkoholilakiesityksen kanssa kuuluu asiaan. Koska kyse on suomalaisten tunteita kuohuttavasta asiasta, päätettiin lakiesitys tuoda eduskuntaan vasta kuntavaalien jälkeen.

Suomi on osa EU:ta, mutta haraa epätoivoisesti eurooppalaista vapautta vastaan. Me täällä Pohjolan Impivaarassa haluamme ”omintakeiseen kansanluonteeseen” vedoten kieltää vapaan alkoholikulttuurin ja samalla pönkittää Alkon monopoliasemaa. Kun viinarallia Viroon ei saa kiellettyä, ja  valtio toisaalta tukee juopottelureissuja matkustajalaivoille myönnettävien yritystukien muodossa, niin kieltolistan ainoaksi vaihtoehdoksi jäi alkoholin nettikaupan kieltäminen – tai ainakin yritys kieltää nettikauppa. EU:n tuomioistuin sitten päättäköön, onko tämä EU:n kilpailulainsäädännön mukaista.

Valitettavasti sosiaali- ja terveysministeriön kansanterveystyö alkoholihaittojen ehkäisemiseksi on täysin epäuskottavaa. Päihteiden aiheuttamia haittoja pitäisi ehkäistä ja samalla alkoholiverotuksen tuomista euroista olisi pidettävä kiinni. Valtion harjoittama kaksinaismoralismi – vaikka onkin koko nykyisen alkoholipolitiikan tunnetuimpia epäkohtia – saa poliitikkojen toimesta jatkua yhä edelleen. Uudessa lakiesityksessä ei ole ainuttakaan kohtaa, joka horjuttaisi Alkon monopoliasemaa. Kuitenkin Alkon monopolin ylläpitäminen nakertaa jatkuvasti koko kansanterveystyön uskottavuutta.

Tilastojen valossa Suomen holhoava alkoholipolitiikka ei ole johtanut vapaampaa alkoholikulttuuria noudattavia maita pienempään alkoholin kulutukseen, mikä ilmenee  esimerkiksi WHO:n maailmanlaajuisesta alkoholinkulutuksen raportista. Alkoholinkulutus henkeä kohden (litraa puhdasta alkoholia) vuosina 2008-2010 oli Suomessa 12,3, Virossa 10,3, Saksassa 11,8, Ranskassa 12,2 ja keskimäärin koko EU-alueella 10,9. Suurempi alkoholinkulutus korreloi alkoholihaittojen kanssa, mutta tiukempi holhous (alkoholin saatavuuden rajoittaminen ja kireä verotus) ei näiden tilastojen valossa näytä korreloivan vähäisemmän alkoholinkulutuksen kanssa.

Uusi alkoholilakiesitys on pelkkää tyhjänpäiväistä näpertelyä. Höllennyksiä toisaalla yritetään kumota tiukennuksilla toisessa kohdin. Yksi erikoisimmista ratkaisuista on kaupassa myytävien juomien prosenttirajan nosto 4,7%:sta 5,5%:n. Tämä sallisi ns. nelosoluen tulon kauppoihin – ”nelosolut” tosin poistui alkoholilaista jo 1994, yli 20 vuotta sitten. Todellinen uudistus järjellisempään suuntaan olisi ollut kaikkien vahvojen oluiden ja viinin myynnin salliminen kaupoissa ilman keinotekoista prosenttirajaa. Vahvoilla oluilla tarkoitan olutharrastajien suosimia erityyppisiä oluita, joihin tavallinen Koffin punaisen tai Karhun nelosen suurkuluttaja ei edelleenkään koskisi niiden kalliimman hinnan vuoksi.

Perusasetelma ei uudessa alkoholilaissa ole muuttumassa miksikään: Suomessa on tulevaisuudessakin valtion monopoli, Alko. Kuitenkin meidän olisi jo vähitellen ymmärrettävä, ettei Suomi voi loputtomiin leikkiä olevansa Pohjolan perukoiden suljettu systeemi, joka toteuttaa Euroopan Unionin keskeistä periaatetta eli tavaroiden vapaata liikkuvuutta silloin, kun se sille sattuu sopimaan. Parempi olisi suosiolla yhtenäistää käytäntöjä muun Euroopan kanssa. Ensimmäinen askel todellisen uudistumisen tiellä olisi Alkon yksityistäminen. Voin vain kuvitella, miten monta kertaa jono ulottuisikaan korttelin ympäri, kun katajainen kansa tuulipuvuissaan ryntäisi osallistumaan tähän todelliseen kansallisantiin. Monopoli-Alkosta eroon pääseminen tietäisi loppua myös valtion kaksinaismoralismille. Kansanterveystyön tekeminen voitaisiin aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja jos alkoholia ei valtion toimesta mystifioitaisi, voisi kansalaisten suhtautuminen alkoholiin muuttuakin pikku hiljaa. Kenties alkoholi ei tulevaisuudessa enää olisikaan päivänpolttava puheenaihe.

Kannatan vaihtoehtoista alkoholipolitiikkaa: sallitaan vapaampi alkoholin nauttiminen kansalle, samalla kun kohdistetaan ennaltaehkäisevä päihdetyö tehokkaammin oikeaan osoitteeseen: syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin ja pitkäaikaistyöttömiin.

Populismi, Trump ja tulevaisuuden näkymät

Julkaistu US:ssa 15.11.2016

Trumpismin ja loputtomien vaalianalyysien jatkoksi nostan esiin osuvan analyysin USA:n vaalien tuloksesta ja pohdin, mitä tapahtuu liberalismille.

Populismin nousu

 

Politiikan tutkija Mari K. Niemi analysoi vaaliaamuna Twitterissä: ”Brexitille, jytkylle ja Trumpille on yhteistä se, että kaikkia yhdistää populistinen kampanjointi, siis kansalaisten tyytymättömyys ja se, että heidät ohjataan eliittejä vastaan.” Hän jatkaa Ylämaan kettu -blogissaan:

 

”Donald Trumpin presidenttikampanja oli oppikirjaesimerkki onnistuneesta populistisesta operaatiosta. Sen ytimessä on tulkinta kansan ja eliitin sovittamattomasta vastakkainasettelusta. Pääviestinä on tarina korruptoituneesta eliitistä, petetystä, unohdetusta ja ylenkatsotusta kansasta sekä pelastajasta, joka asettuu kansan rinnalle ja johdattaa tämän parempaan tulevaisuuteen.”

 

Populismille on tyypillistä myös se, että kaikkia ”lupauksia” ei tarvitse toteuttaa. Nyt on käytännössä annettu poliitikoille mandaatti puhua niitä näitä kampanjansa aikana ilman velvoitetta edes yrittää toteuttaa asioita sellaisenaan. Ilmaan heitetyt vaalilupaukset voi vastedes laittaa populismin piikkiin. Valituksi tultuaan voi huoleti olla toteuttamatta niitä ilman, että saisi takinkääntäjän maineen. Trumpin tapauksessa on toki hyväkin, jos kaikki hänen vaalilupauksensa eivät toteudukaan.

 

Tulevaisuuden näkymät

 

Onko nyt syytä vavista, kun Amerikassa johtoon astuu arvaamaton ja poliittisesti tuntematon Trump? Kovin hyvää ei ainakaan voi seurata vallan keskittymisestä republikaaneille. Edustajainhuoneen ja senaatin republikaanienemmistö on jopa suurempi ongelma kuin Trump presidenttinä. Kun vallan saavat konservatiivit, on liberalismi uhattuna. Samaan huomioon päätyi Heikki Aittokoski HS:ssa julkaistussa esseessään: ”Liberaali demokratia on kriisissä, jos liberaalilla tarkoitetaan vapaamielisyyteen ja avarakatseisuuteen perustuvaa poliittista järjestelmää, jossa yksilön vapauksilla ja vähemmistöjen suojalla on todellinen arvo.”

 

Mitä tapahtuu USA:ssa: kielletäänkö abortit, mitä tapahtuu vähemmistöjen oikeuksille, miten käy laittomien siirtolaisten?

Onko koko maailman liberaalien syytä olla huolissaan omien arvojensa puolesta?

Minulle tämä on merkki siitä, että yksilönvapauden ja vähemmistöjen oikeuksien puolesta on puhuttava entistä äänekkäämmin, joko poliittisesti tilaa raivaamalla järkiargumentein, tai kansalaisaktivismin kautta. Oli keino kumpi hyvänsä, avarakatseisuuden on voitettava suvaitsemattomuus! Kun annamme liikkumatilaa toisillemme ja hyväksymme erilaisuuden, annamme myös koko yhteiskunnalle edellytykset hyvinvointiin. Poteroituminen vie venettä vastakkaiseen suuntaan.

 

 

 

Guggenheimin maagiset mustat kuutiot

Julkaistu US:ssa 20.11.2016

Guggenheim-museon uusin rahoitusehdotus on Helsingin kaupunginhallituksen käsiteltävänä jo maanantaina. Siksi on ajankohtaista peräänkuuluttaa järjen käyttöä Helsingin päättäjiltä. Guggenheim Helsinki Tukisäätiön täysin pokkana esittelemä 550 000 kävijän vuotuinen turistiodotus luo täysin epärealistisia mielikuvia museon vaikutuksesta Helsingin talouteen. Ollaanko tässä nyt sortumassa populistiseen johdatteluun asiallisen päätöksenteon sijaan?

Mikä pahinta, näinkin utopistiseen turistimassaan pohjautuvalla talouslaskelmalla museo itsessään olisi todennäköisesti tappiollinen, mistä pitää huolen museon korkeat toimintamenot, jotka ovat 11,6 miljoonaa euroa vuodessa. Myös Grahn-Laasosen lupailema 1,3 miljoonan euron valtiontuki on epävarma, koska Guggenheim Helsinki ei omien kokoelmien puuttumisen takia täytä kriteerejä. Tämä osuus uhkaisi tulla Helsingin kaupungin kontolle.

Miksi  550 000 uuden turistin vierailua Helsingissä voi pitää täysin hatusta tempaistuna toiveajatteluna? Siksi, että Berliinin Guggenheim-museo veti n. 130 000 turistia vuodessa ja Las Vegas n. 150 000-160 000. Nämä määrät eivät kuitenkaan tehneet museoista kannattavia – niinpä ne jouduttiin sulkemaan. Näin tapahtui sellaisissa kaupungeissa, jotka jo ennestään ovat suhteellisen vetovoimaisia. Samaa ei voi sanoa Helsingistä tai Suomesta, joita turistit suorastaan karttavat kansainvälisten vertailujen perusteella.

Tätä taustaa vasten tuntuu varsin epäilyttävältä se tapa, jolla Guggenheim Helsinki Tukisäätiö yrittää rauhoitella ihmisiä,  jotka ovat kyseenalaistaneet säätiön ottaman 35 miljoonan lainan takaisinmaksukyvyn. Säätiö toteaa huolettomasti näin:

Pankki on kiinnostunut ensisijaisesti siitä, että lainan korot pystytään maksamaan. Esimerkiksi lainan korkojen kattamiseen tarvittaisiin vain 175 000 kävijää vuodessa.”

Berliinin ja Las Vegasin esimerkit osoittavat, että pelkkä Guggenheim-brändi ja taide eivät riitä. Bilbaon Guggenheim-museon suosiossa on pitkälti kyse ainutlaatuisesta arkkitehtuurista, mikä on sen vetovoimaisuuden (1 miljoonaa turistia vuodessa) ensisijainen syy. Seinien sisällä oleva taide on toissijaista. Kuvitellaanko täällä Helsingissä nyt siis aivan vakavissaan, että mustat kuutiot merenrannalla olisi jotain niin erikoista ja ainutlaatuista, että turistien määrällä ei olisi mitään rajaa?

Ei ihme, että mukaan yksityisiksi rahoittajiksi on lähtenyt lähinnä sellaisia rikkaita liikemiehiä, joille oman nimen saaminen julkisuuteen ”taiteen ja turismin edistämisen” nimissä on tärkeämpää kuin mahdolliset tappiot, jotka eivät heidän omaa talouttaan kaataisi. Lisäksi rahoittajiksi on ilmoittautunut vakavaraisia yksityisiä säätiöitä ja valtion omistamia firmoja. Huono diili kaikenkaikkiaan, minkä todelliset pääomasijoittajat ovat älynneet ja siksi ovat jättäytyneet pois.

Helsingin kaupungilta odottaisin vastuullisuutta verorahojen käytössä. 80 miljoonan euron investointi ja sen päälle 35 miljoonan euron suuruisen riskilainan takaus sekä tilakustannuksista vastaaminen todennäköisesti rankasti tappiollisessa hankkeessa on erittäin vastuutonta toimintaa.

Miksi emme Helsingissä Guggenheimin sijaan panostaisi enemmän jo olemassaoleviin museoihin? Meillä on jo nyt monipuolinen museotarjonta, jota tuleva Amos Rex täydentää. Museot kuitenkin kärsivät rahapulasta, koska valtionosuudet ovat laskusuunnassa. Kansainvälisten huippunäyttelyiden järjestelyissaä avustaminen – niiden mahdollistaminen – voisi olla sellaista toimintaa, mikä voisi maksaa itsensä takaisin. Muussa tapauksessa julkisen rahan käytölle täytyy olla vankat perusteet. Sanotaan lähtökohtaisesti jyrkkä EI kaikenlaiselle verorahojen riskisijoittamiselle.

Toivoa sopii, että viimeistään Helsingin kaupunginvaltuusto tekee järkevän päätöksen Guggenheim-asiassa. Naulat arkkuun ja haudataan vihdoin viimein koko epätoivoinen projekti. Keskitetään voimamme Helsingin oman brändin vahvistamiseen – mihin ei kuulu kaupunginjohtajan kunniaksi rakennettavat jättimonumentit.

Mikä on biodiversiteetin hinta?

ilkka-hanski
Akateemikko Ilkka Hanskin muotokuva

Lueskelin juuri hiljattain edesmenneen akateemikko Ilkka Hanskin kirjaa, ”Viestejä saarilta. Miksi luonnon monimuotoisuus hupenee?” Kirjan lopussa oli sellaista filosofista pohdintaa luonnon monimuotoisuudesta, jonka haluaisin tuoda muidenkin tietoisuuteen. Miksi Ilkka Hanskin sanoja kannattaisi kuunnella? Ilkka Hanski oli ekologian ja evoluutiobiologian aloilla yksi maailman johtavista tutkijoista. Vaikka hän ei ollutkaan populisti ja siksi ei kenties saavuttanut Suomessa koskaan suurempaa tunnettavuutta kansan parissa, oli hän silti tiedemaailmassa erittäin tunnettu, arvostettu, pidetty persoona ja kiistatta älykkö.

Kirja käsittelee luonnon monimuotoisuutta, minkä Hanski määrittelee näin: Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan elinympäristöjen koko kirjoa ja kaikkia elinympäristöissä eläviä lajeja. Mitä enemmän elinympäristöjä ja lajeja, sitä enemmän monimuotoisuutta eli biodiversiteettiä. Monimuotoisuuteen tulisi laskea mukaan myös perinnöllinen monimuotoisuus.

Taustaa: Elämme kuudetta sukupuuttoaaltoa 

Nisäkkäiden luontainen sukupuuttonopeus maapallolla on 0,05 sukupuuttoa tuhatta lajia kohti sadassa vuodessa. Tämä pysytään arvioimaan fossiililöytöjen perusteella.

dinosaurus
Viides sukupuuttoaalto hävitti dinosaurukset

Lajien sukupuuttonopeus ei kuitenkaan ole aina ollut vakio, vaan maapallon historiasta tunnetaan aikoja, jolloin sukupuuttonopeus on kasvanut poikkeuksellisen suureksi. Sukupuuttoaallolla tarkoitetaan sellaista geologisesti lyhyttä ajanjaksoa, jolloin suurin osa sillä hetkellä maapallolla eläneistä lajeista on kuollut sukupuuttoon. Viides liitukauden lopussa, n. 65 miljoonaa vuotta sitten tapahtunut sukupuuttoaalto vei mennessään yli puolet maapallon lajeista. Maahan törmäsi meteoriitti, mistä seurasi valtava ympäristökatastrofi. Tuolloin dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon.

Tällä hetkellä maapallolla on käynnissä ihmisen aiheuttama kuudes sukupuuttoaalto. Ilkka Hanski on arvioinut, että vähintään kymmenen prosenttia, mutta luultavammin useampia kymmeniä prosentteja maapallolla nyt elävistä lajeista kuolee sukupuuttoon sadan seuraavan vuoden aikana. Määrä on suurempi, jos sademetsien nykyinen häviämisvauhti jatkuu. Nykyinen trooppisten metsien häviämisvauhti on 1% vuodessa. Pahimman skenaarion mukaan – mikä huomio sekä ilmastonmuutoksen, että muista syistä johtuvan lajien uhanalaistumisen –  50% lajeista olisi hävinnyt jo vuoteen 2050 mennessä.

Kannattaako biodiversiteettiä suojella?

Ilkka Hanski muotoilee näin:”Kun lajien merkitystä arvioidaan siitä näkökulmasta, mitä seurausta niiden häviämisestä olisi eliöyhteisön muille lajeille ja ekosysteemin toiminnalle ihmisen näkökulmasta tarkasteltuna, voidaan olla melko varmoja, että monien lajien häviämisellä ei olisi suuria välittömiä vaikutuksia”.

Emme siis pysty etukäteen ennakoimaan, mitkä lajit ovat ”tarpeettomia” ja mitkä eivät. Tämä on ongelman ydin. Hanski jatkaa näin:

”Loppujen lopuksi ei kuitenkaan ole mahdollista myydä tai ostaa koko maapallon luontoa, kuten ei

niitty
Niitty – monimuotoista luontoa

myöskään ole mahdollista mitata rahassa vaikkapa suomalaisen kulttuurin tai peräti väestön säilymisen arvoa.”

”Markkinatalouden ongelma on sokeus rahatalouden rajoille. Yhteiskunnalla ei ole mekanismeja arvottaa hyvää elämää.”

Hanski kiteyttää näin: ”Sellainen hyvän elämän määritelmä, missä luonto on pelkkä reunaehto, sisältää suuria riskejä. Ei ole oikein, että nykyinen sukupolvi määrittelee tulevien sukupolvien hyvän elämän vain omasta näkökulmastaan.”

”Biodiversiteettiä kannattaa suojella ennen muuta siksi, että samalla suojellaan sellaista maapalloa, joka on sekä nykyiselle että tuleville sukupolville hyvä elinpaikka. Yksi syy sille, miksi biologisesti monimuotoinen maapallo on hyvä elinpaikka, on riskien minimoiminen.”

Ilkka Hanski on haastatteluissa myös todennut, että luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on eettinen kysymys. Kulttuuriin ei pitäisi kuulua ajatusta, että luontoon suhtaudutaan välinpitämättömästi tai jopa vihamielisesti.

Lopuksi: mistä kukaan voi tietää, mitä eliölajia ihminen vielä saattaa tarvita pysyäkseen itse hengissä?

 

Ilkka Hanskin jäähyväisluento kiteyttää luonnon monimuotoisuuden.

Vartiosaari puskutraktorin alle

Seurasin Helsingin kaupunginvaltuuston kokousta eilen yöllä. Melkoinen show. Kokous kesti kello kahteen asti, joten valtuutetuille tuli täysi työpäivä. Malmin lentokentästä äänestettiin ainakin kuusi kertaa, jolloin puheenjohtaja totesi, että ”eiköhän se valtuuston kanta ole jo selvillä”. Helsingin uusi yleiskaava siis hyväksyttiin, mikä oli etukäteen ennakoitavissa. Vartiosaaren osayleiskaavan hyväksyminen sitävastoin meni tiukaksi peliksi. Vihreät, jotka puskivat läpi Keskuspuiston melko härskiä raivausta kaupunkibulevardien varjolla, yrittivät luoda nahkansa Vartiosaaren kohdalla. Tämä ei kuitenkaan auttanut, koska Vartiosaaren kaavoituksen kannalla seisoivat vankkumattomasti SDP ja Kokoomus – eläköön ryhmäkuri! Tässä kuviossa ei sitten hirveästi ollut painoarvoa Vihreitten, muun vasemmiston ja pienpuolueitten tunteisiin vetoavilla puheilla. Vartiosaari päätettiin jyrätä äänin 44-40. Surullista, mutta totta.
thumb_dsc_1139_1024
Siilien ”suojatie” Vartiosaaressa
Vartiosaaren kaavoittaminen on Helsingin kaupunkisuunnittelun yksi  suurimmista mokista (en tässä kohdin ota kantaa Malmin lentokenttään, minkä rakentamisesta on päätetty jo aiemmin). LonelyPlanet listasi Suomen hiljattain maailman kolmanneksi mielenkiintoisemmaksi matkailukohteeksi vuonna 2017. Esille nostettiin erityisesti Suomen ainutlaatuinen luonto. Helsinki kuitenkin halusi vastata huutoon päättämällä hyväksyä asuinrakentamisen yhdessä kaupungin monimuotoisimmista luontokohteista. Syynä lienee pelkkä taloudellinen ahneus, koska kaavavaranto Helsingissä riittäisi uuden yleiskaavan myötä pitkälle tulevaisuuteen ilman Vartiosaartakin. Valitettavasti Vartiosaaren rakentaminen on ekologisesti kestämätöntä kehitystä. Lisäksi on mielestäni silkkaa tyhmyyttä, jos luontomatkailun ja turismin merkitystä tällä tavoin vähätellään. Samaa linjaa edustaa Rastilan leirintäalueen kaavoitus. Helsingillä olisi paljon potentiaalia kehittää luontomatkailua ja sitä kautta vetovoimaisuuttaan, mutta tätä eivät päättäjät näytä ymmärtävän. Ei edes sitä, että turismi on todennäköisesti juuri se elinkeino, mikä loisi uusia työpaikkoja ja toisi tuloja kaupunkiin.
Seuraavalle valtuustokaudelle jää urakkaa luonnon pelastamiseksi – sen rippeen, mitä pelastettavissa on. Yleiskaava on häikäilemätön virkistysalueiden ja ihmisten lähiluonnon suhteen. Kuitenkin useita kaupunginvaltuuston nyt hyväksymiä ponsia täytyy huomioida, ennen kuin talousmahdit pääsevät raivaustöihin. Minä uskon toistaiseksi, että Vartiosaaren lopullinen rakentaminen saadaan vielä torpattua. On silti erittäin valitettavaa, että saari ei edelleenkään aukene suurelle yleisölle virkistysalueena eikä matkailua voida tältä osin kehittää. Ohjattaisiinko turistit saman tien takaisin Ruotsin laivaan tai Aasian koneisiin? Tätäkö päättäjät haluavat? Itse ainakin aion kampanjoida nykyisen kehityssuunnan muuttamisen puolesta. Luonto kuuluu meille kaikille.

siirtolohkare_vartiosaari

Kirje kaupunginhallituksen jäsenille Vartiosaaren luonnon puolesta

Hyvä Helsingin kaupunginhallituksen jäsen,

Me allekirjoittaneet luonnon ystävät vetoamme Teihin Vartiosaaren säilyttämisen ja virkistystoiminnan kehittämisen puolesta.

Vartiosaari on ainutlaatuisen kaunis luontokeidas aivan Laajasalon lähellä. Saaren sisäosien koskemattoman luontonsa ansiosta Vartiosaari on tunnelmaltaan täysin kansallispuistoon verrattavissa.

Hyvin harvat kaupunkilaiset ovat Vartiosaaressa käyneet, koska saarelle pääsy on kovin hankalaa. Käsityksemme mukaan monet kaupunkilaiset eivät ole edes tietoisia minkälaisesta luonnontilaisesta paikasta on kyse. Kyseessä on yksi Helsingin monimuotoisimmista luontokohteista. Maaperä on lehtomaisen rehevää. Saniaiset ovat valtavia. On saarnia ja muitakin ikivanhoja puita. Illalla ei liikenteen melu kuulu, on vain uskomatonta lintujen viserrystä. Lepakkojen lentoreitit kulkevat saaren läpi. Tämän lisäksi saari pitää sisällään myös kulttuurihistoriallisesti arvokkaita alueita, kuten tsaarinaikaisen huvila-alueen.

Biodiversiteetin häviäminen ja lajien kuoleminen sukupuuttoon luonnottomalla nopeudella ovat maailmanlaajuisia ongelmia, mitkä on pysäytettävä. Näkyvän luonnon ohella menetämme jatkuvasti myös mikroympäristöä eli mikrobeja, joissa tulevaisuudessa voi piileä lääke sairauksia vastaan.

Vartiosaaren tulisi olla kaikkien kaupunkilaisten ja turistien helposti tavoitettavissa oleva virkistys- ja luontomatkailukohde, koska luontokontaktit ovat tärkeitä ihmisten mielenterveydelle sekä puolustusjärjestelmälle. Erityisesti nopeasti kasvavassa kaupungissa helposti saavutettavat viheralueet ovat elintärkeitä ihmisten terveyden kannalta.

Vartiosaaren rakentamissuunnitelmasta olisi yllä mainituista syistä luovuttava. Teidän, Helsingin päättäjänä tulisi nähdä, että tällainen kaupungin alueella sijaitseva luontoparatiisi on kansainvälisestikin tarkasteltuna ainutlaatuinen helmi, jota ei kerran hukattuaan saa enää koskaan takaisin. Helsingissä on tilaa rakentaa muualle, jos tahtotilaa vain löytyy – mitään pakkoa ei ole luonnontilaista saarta pirstaloida ja eläimiltä siten elintilaa vallata.

Vetoamme Teihin, Hyvä päättäjä, että äänestätte Vartiosaaren säilyttämisen ja virkistystoiminnan kehittämisen puolesta. Tällä osoitatte, että Helsinki on kaupunkiluonnostaan aidosti välittävä, Pohjolan vihreä kaupunki.

Vartiosaaren luonnon puolesta,

FT Johanna Vendelin, biotieteiden tutkija

Antti Lehto, AMK liiketalouden opiskelija

Päivi Kerko, luokanopettaja ja biologian opettaja

MMM Minna Partti, ympäristöasiantuntija

Vartiosaari – luonnonkaunis kaupunkisaari puskutraktorin reitillä

Vartiosaari on yksi Helsingin monimuotoisimmista luontokohteista. Suurin osa saarta on Helsingin kaupungin omistuksessa, mutta kaupunki on kuitenkin päättänyt sulkea saaren suurelta yleisöltä. Kesällä saarelle toki pääsee yhteysaluksella Hakaniemen torilta kaksi kertaa päivässä, mutta syksyn tullessa ainoa keino päästä saarelle on liftaaminen Reposalmesta saaren asukkaiden venekyytiin. Asukkaat ovat ystävällisiä ja ottavat kyllä mielellään liftarit kyytiinsä, mutta jos heihin ei ole kontakteja, niin aikaa kannattaa varata enemmänkin Reposaaressa oleskeluun siltä varalta, että kyytiä ei aivan heti ilmaannu.

thumb_dsc_0784_1024Avataan Vartiosaari suurelle yleisölle ja kehitetään sitä kaikkien yhteiseksi virkistysalueeksi. Rakennetaan vaikka riippusilta Reposalmesta Vartiosaareen. Eihän rakenneta siltaa kuitenkaan puskutraktoreille.