Helsingin yleiskaava jyrää lähimetsät ja virkistysalueet

Julkaistu US:ssa 14.1.2017

Helsingin uusi yleiskaava tuo kasvavaan kaupunkiin lisää asuntoja, mutta millä hinnalla? Luontoasiantuntija Keijo Savola selvitti Suomen kuvalehdelle (julkaistu 12.1.2017), mitä uusi yleiskaava tarkoittaa Helsingin metsäalueiden kannalta. Huolestuttavaa on, että selvityksen mukaan vain kolme laajempaa metsäaluetta 30:stä on täysin suojattu rakentamiselta. Muissa tapauksissa yleiskaavan epäselvät pikselit mahdollistavat metsäalueiden nakertamisen rakentamisen tieltä.

vartiosaari_luontopolku
Vartiosaaren luontopolku – lähiluontoa parhaimmillaan

Helsingin nykyisillä päättäjillä näyttää olevan harhainen käsitys virkistys- ja metsäalueiden tarpeellisuudesta alueen asukkaille. Kuvitellaan, että metsää on rajaton määrä Kehä kolmosen tuolla puolen ja että siksi lähimetsät eivät olisi tärkeitä. Tosiasiassa Etelä-Suomessa vain 1% metsien pinta-alasta on suojeltua metsää. Maailmanlaajuisesti biodiversiteetin kiihtynyt häviäminen, ”kuudes sukupuuttoaalto”, on yksi maapalloa uhkaavista suurista ongelmista. Miksi Helsingissä ajatellaan, että ”tämä ei koske meitä”?

Kosketus luontoon on tärkeää ihmisen terveyden kannalta. Torontossa tehty tutkimus osoitti, että ihmiset, joiden asuinkorttelissa on yli 10 puuta, ovat terveempiä kuin puuttomien kortteleiden asukkaat. Myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet, että tämäntyyppinen terveysvaikutus voisi välittyä kasviston mikrobien kautta. Erityisen tärkeitä luontokontaktit ovat lapsille, joiden immuunipuolustus on vasta kehittymässä. Luontokontaktien puutteen on esitetty olevan allergioiden ja monien kroonisten sairauksien taustalla. Metsät vaikuttavat positiivisesti myös ihmisten mielenterveyteen.

Helsingin kaupunginvaltuutetut jättivät lukuisia ponsia yleiskaavan hyväksymisen yhteydessä. Nämä ponnet tulee käydä läpi, ennen kuin tietyn virkistysalueen rakentamiseen voidaan ryhtyä. Välttämättä ponsia ei ole kuitenkaan kaikille arvokkaille metsäalueille. Nyt olisi ensiarvoisen tärkeää, että Helsingin luonnonystävien ääni tulisi paremmin kuuluviin seuraavassa valtuustossa, jotta saamme säästettyä niin paljon kallisarvoista luontoa rakentamiselta kuin mahdollista.

Vartiosaari ja Keskuspuisto ovat kaksi tärkeää esimerkkiä suojelemisen arvoisista luontokohteista Helsingissä. Haluan Helsingin olevan jatkossakin terveiden ihmisten kaupunki, jossa ihmisillä ja heidän lemmikeillään on mahdollisuus nauttia myös lähiluonnosta. Rakentaminen ei saa tapahtua ihmisten terveyden ja viihtyvyyden kustannuksella tai vaarantaen paikallista luonnon monimuotoisuutta.

Liberaalipuolue esittää vaihtoehdoksi viheralueiden rakentamiselle rakentamista korkeammalle sekä tyhjien toimistotilojen nopeutettua  kaavoittamista asunnoiksi. Kirjoittaja on ehdolla kuntavaaleissa Helsingissä.

 

Vartiosaari puskutraktorin alle

Seurasin Helsingin kaupunginvaltuuston kokousta eilen yöllä. Melkoinen show. Kokous kesti kello kahteen asti, joten valtuutetuille tuli täysi työpäivä. Malmin lentokentästä äänestettiin ainakin kuusi kertaa, jolloin puheenjohtaja totesi, että ”eiköhän se valtuuston kanta ole jo selvillä”. Helsingin uusi yleiskaava siis hyväksyttiin, mikä oli etukäteen ennakoitavissa. Vartiosaaren osayleiskaavan hyväksyminen sitävastoin meni tiukaksi peliksi. Vihreät, jotka puskivat läpi Keskuspuiston melko härskiä raivausta kaupunkibulevardien varjolla, yrittivät luoda nahkansa Vartiosaaren kohdalla. Tämä ei kuitenkaan auttanut, koska Vartiosaaren kaavoituksen kannalla seisoivat vankkumattomasti SDP ja Kokoomus – eläköön ryhmäkuri! Tässä kuviossa ei sitten hirveästi ollut painoarvoa Vihreitten, muun vasemmiston ja pienpuolueitten tunteisiin vetoavilla puheilla. Vartiosaari päätettiin jyrätä äänin 44-40. Surullista, mutta totta.
thumb_dsc_1139_1024
Siilien ”suojatie” Vartiosaaressa
Vartiosaaren kaavoittaminen on Helsingin kaupunkisuunnittelun yksi  suurimmista mokista (en tässä kohdin ota kantaa Malmin lentokenttään, minkä rakentamisesta on päätetty jo aiemmin). LonelyPlanet listasi Suomen hiljattain maailman kolmanneksi mielenkiintoisemmaksi matkailukohteeksi vuonna 2017. Esille nostettiin erityisesti Suomen ainutlaatuinen luonto. Helsinki kuitenkin halusi vastata huutoon päättämällä hyväksyä asuinrakentamisen yhdessä kaupungin monimuotoisimmista luontokohteista. Syynä lienee pelkkä taloudellinen ahneus, koska kaavavaranto Helsingissä riittäisi uuden yleiskaavan myötä pitkälle tulevaisuuteen ilman Vartiosaartakin. Valitettavasti Vartiosaaren rakentaminen on ekologisesti kestämätöntä kehitystä. Lisäksi on mielestäni silkkaa tyhmyyttä, jos luontomatkailun ja turismin merkitystä tällä tavoin vähätellään. Samaa linjaa edustaa Rastilan leirintäalueen kaavoitus. Helsingillä olisi paljon potentiaalia kehittää luontomatkailua ja sitä kautta vetovoimaisuuttaan, mutta tätä eivät päättäjät näytä ymmärtävän. Ei edes sitä, että turismi on todennäköisesti juuri se elinkeino, mikä loisi uusia työpaikkoja ja toisi tuloja kaupunkiin.
Seuraavalle valtuustokaudelle jää urakkaa luonnon pelastamiseksi – sen rippeen, mitä pelastettavissa on. Yleiskaava on häikäilemätön virkistysalueiden ja ihmisten lähiluonnon suhteen. Kuitenkin useita kaupunginvaltuuston nyt hyväksymiä ponsia täytyy huomioida, ennen kuin talousmahdit pääsevät raivaustöihin. Minä uskon toistaiseksi, että Vartiosaaren lopullinen rakentaminen saadaan vielä torpattua. On silti erittäin valitettavaa, että saari ei edelleenkään aukene suurelle yleisölle virkistysalueena eikä matkailua voida tältä osin kehittää. Ohjattaisiinko turistit saman tien takaisin Ruotsin laivaan tai Aasian koneisiin? Tätäkö päättäjät haluavat? Itse ainakin aion kampanjoida nykyisen kehityssuunnan muuttamisen puolesta. Luonto kuuluu meille kaikille.

siirtolohkare_vartiosaari

Kirje kaupunginhallituksen jäsenille Vartiosaaren luonnon puolesta

Hyvä Helsingin kaupunginhallituksen jäsen,

Me allekirjoittaneet luonnon ystävät vetoamme Teihin Vartiosaaren säilyttämisen ja virkistystoiminnan kehittämisen puolesta.

Vartiosaari on ainutlaatuisen kaunis luontokeidas aivan Laajasalon lähellä. Saaren sisäosien koskemattoman luontonsa ansiosta Vartiosaari on tunnelmaltaan täysin kansallispuistoon verrattavissa.

Hyvin harvat kaupunkilaiset ovat Vartiosaaressa käyneet, koska saarelle pääsy on kovin hankalaa. Käsityksemme mukaan monet kaupunkilaiset eivät ole edes tietoisia minkälaisesta luonnontilaisesta paikasta on kyse. Kyseessä on yksi Helsingin monimuotoisimmista luontokohteista. Maaperä on lehtomaisen rehevää. Saniaiset ovat valtavia. On saarnia ja muitakin ikivanhoja puita. Illalla ei liikenteen melu kuulu, on vain uskomatonta lintujen viserrystä. Lepakkojen lentoreitit kulkevat saaren läpi. Tämän lisäksi saari pitää sisällään myös kulttuurihistoriallisesti arvokkaita alueita, kuten tsaarinaikaisen huvila-alueen.

Biodiversiteetin häviäminen ja lajien kuoleminen sukupuuttoon luonnottomalla nopeudella ovat maailmanlaajuisia ongelmia, mitkä on pysäytettävä. Näkyvän luonnon ohella menetämme jatkuvasti myös mikroympäristöä eli mikrobeja, joissa tulevaisuudessa voi piileä lääke sairauksia vastaan.

Vartiosaaren tulisi olla kaikkien kaupunkilaisten ja turistien helposti tavoitettavissa oleva virkistys- ja luontomatkailukohde, koska luontokontaktit ovat tärkeitä ihmisten mielenterveydelle sekä puolustusjärjestelmälle. Erityisesti nopeasti kasvavassa kaupungissa helposti saavutettavat viheralueet ovat elintärkeitä ihmisten terveyden kannalta.

Vartiosaaren rakentamissuunnitelmasta olisi yllä mainituista syistä luovuttava. Teidän, Helsingin päättäjänä tulisi nähdä, että tällainen kaupungin alueella sijaitseva luontoparatiisi on kansainvälisestikin tarkasteltuna ainutlaatuinen helmi, jota ei kerran hukattuaan saa enää koskaan takaisin. Helsingissä on tilaa rakentaa muualle, jos tahtotilaa vain löytyy – mitään pakkoa ei ole luonnontilaista saarta pirstaloida ja eläimiltä siten elintilaa vallata.

Vetoamme Teihin, Hyvä päättäjä, että äänestätte Vartiosaaren säilyttämisen ja virkistystoiminnan kehittämisen puolesta. Tällä osoitatte, että Helsinki on kaupunkiluonnostaan aidosti välittävä, Pohjolan vihreä kaupunki.

Vartiosaaren luonnon puolesta,

FT Johanna Vendelin, biotieteiden tutkija

Antti Lehto, AMK liiketalouden opiskelija

Päivi Kerko, luokanopettaja ja biologian opettaja

MMM Minna Partti, ympäristöasiantuntija